Kävimme kesäkuun lopussa tekemässä pienen vaelllusreissun Repoveden kansallispuistossa. Molemmat koirat olivat myös mukana, ja tämä olikin Karman ensimmäinen pidempi reissu. Kiersimme puistossa Kaakkurin kierroksen, eli n. 24 km pituisen lenkin. Ensimmäiselle päivälle taisi tulla mittaa n. 14 km ja toiselle päivälle sitten 10 km.
Lähdimme liikkeelle Tervajärven parkkipaikalta, kansallispuiston eteläpäästä. Vala sai selkäänsä oman reppunsa, jossa se kantoi molempien koirien ruuat (näin lyhyelle reissulle ei niistä paljoa painoa tullutkaan). Sovitettiin reppua Karmallekin, mutta tuo tuntui sille harmillisesti liian suurelta. Jos jossain vaiheessa raaskii, niin ostetaan sitten toinen pienempi koiranreppu vielä lisäksi...
Vaihtelimme aina vuoroja, kumpi "sai" taluttaa koiria. Vaikka yllättävänkin hyvin käveleminen sujui kahdenkin koiran kanssa. Aika pian molemmat koirat näyttivät tajuavan, että nyt ollaan vähän pidemmällä lenkillä.
Vettä oli kivasti saatavilla, joten koirat pääsivät monin paikoin juomaan ja kastelemaan mahaansa viilentyäkseen. Maanantai oli oli aika lämmin päivä, joten vilvoittelu oli kyllä koirille hyvin tarpeellista. Lisäksi Repovedellä oli tosi kivasti kaivoja reitin varrella, joten itsellekään ei tarvinnut kantaa kovin suurta vesimäärää mukana rinkassa.
Korkeuseroja oli aika paljon, joten käveleminen oli paikoin aika rankkaa. Maasto oli kyllä tiedossa ennalta, ja osittain valitsimmekin retkikohteen sen takia. Hyvää harjoittelua tulevaa kesän toista reissua varten.
Pidimme maanantaina lounastaukon Kirnukankaan laavulla. Repovedellä oli paljon kivoja laavu- ja nuotionpaikkoja, joista löytyi myös siistit puuceet. Verrattain helppoa retkeilyä siis! Yön vietimme Olhavan laavulla. Olhavalla oli paljon porukkaa, mutta suurin osa taisi olla kalliokiipeilijöitä ja he olivat leiriytyneet tulipaikalle, joka oli ihan kallion vieressä. Me jäimme sille hieman kauempana olevalle laavulle, ja saimme ollakin siellä ihan rauhassa.
Testilimme reissussa myös erilaisia retkiruokia. Reseptit olivat peräisin Piritta Kantojärven Viiden tähden vaellus -kirjasta. Lohipastaa ei ihan napannut, Arabian pata oli hyvää, samoin panna cotta sekä sienipasta. Kaikki annokset olivat kooltaan todella reiluja, meille ruokaa tuntui olevan ihan liikaa. Jotain oli pakko heittää pois, mutta osa oli myös onneksi sellaista, että pystyi syöttämään koirille.
Telttayö sujui aika mukavasti, ja koirat rauhoittuivat hyvin nukkumaan. Minulla oli testissä uusi makuupussini - ja tämä olikin sitten ensimmäien yö teltassa niin, että minun oli kuuma! Oli pakko nukkua makuupussi auki lähes koko yön... aikamoista! Normaalisti minä palelen todella helposti, joten tämä oli ihan positiivinen kokemus.
Tiistain lounastauko pidettiin Kapiaveden nuotiopaikalla. Tämän kautta kulki myös puiston suosituin ja lyhin merkitty rengasreitti, Ketunlenkki, jolla sitten riittikin kulkijoita. Paljon oli perheitä päiväretkellä yms. Lisäksi tuolloin sattui olemaan jonkin sortin nuorisotapahtuma niin, että paikka vilisi (ulkomaalaisia) teinejä. Meidän onneksemme ehdimme juuri tehdä ruuan ja melkein jo syödäkin, ennen kuin tätä rekikuntaa alkoi lappaa paikalle...
Riippusilta oli koirille jännä kokemus. Johannes meni Karman kanssa edeltä, ja K:ta selkeästi vähän epäilytti moinen alusta... pikkaisen kun tuuppasi välillä takapuolesta, niin se suostui taas etenemään. Minä tulin Valan kanssa perästä, ja Valalla tahtoi lähinnä olla hätä, että mihin ne muut menivät.
Loppumatkaan kuului myös järven ylitys pienellä lossilla. Muuten ihan kiva, mutta kuten kuvastakin näkyy, lossin pohjalautojen välissä oli aika isot raot, mikä oli koiran tassuille aika ikävää.
Tiistai-iltapäivään säätiedotus lupasi sadetta alkavaksi kello kolmen aikaan iltapäivällä, joten aikataulutimme tiistain kävelyn sen mukaan, että kolmeen mennessä pitäisi ehtiä takaisin autolle. Ehdimme hyvin kolmeksi, eikä kauaa ollut tarvinnut autossa istua paluumatkalla, kun tuulilasiin alkoi napsahdella pisaroita. Täydellinen ajoitus siis :)
Hei! Meilläkin tarkoitus käydä vaelluksella koirien kanssa tälle kesälle/syksylle. Oliko teillä koirille jokin makuualusta yöksi? Olen sitä miettinyt, että millainen olisi hyvä. Meidän vaellus luultavasti suuntautuu melko pohjoiseen ja syksymmälle, joten pakko olla koirillekin teltassa jokin alusta tai peite lämpöä pitämään.
VastaaPoistaMoi! Meillä on ollut koirille sellainen ihan tavallinen solumuovinen alusta, jota olen leikannut itse vähän lyhyemmäksi (mahtuu paremmin telttaan, ja pois on se pienikin paino omista kantamuksista).
VastaaPoistaMeilläkin on suunnitelmissa lähteä loppukesällä vielä pohjoisen suuntaan reissuun ja voi olla, että sinne otan varoksi koirille takit mukaan... se reissu on todennäköisesti sellainen, että yövytään auton lähistöllä, joten takeista ei tule ylimääräistä painoa juurikaan, kun ei niitä tarvitse pitkälle kantaa..