Kesälomalla

Minulla oli tänä kesänä viikon loma, joten pääsimme lähtemään yhdessä matkalle. Kohteeksi valikoitui Suomen Lappi ja Pohjois-Norja. Oli myös melko itsestäänselvää, että ainakin toinen koira lähtisi mukaan, varsinkin kun Suomesta Norjaan ja takaisin saa kuljettaa koiran melko vapaasti ja siten helposti (pitää olla vain passi, johon merkitty rabies + muut rokotukset). Molemmille koirille otettiinkin sitten passit keväällä, kun ne kävivät rokotuksilla. Muutoin tähän mennessä Valalla on ollut käytössä ihan vaan tavallinen rokotuskortti. Eikä sillä, että nytkään reissulla kukaan olisi yhtään mitään tietoja rajan ylittävästä koirasta saati sitten ihmisistä kysellyt... 

Reissun ohjelmaan oli tarkoitus sisällyttää sen verran kävelyä, että Karma-pentu sai jäädä mielummin hoitoon vanhempieni luokse. Ihan hyvä kokemus sillekin kyllä joutua hoitopaikkaan yksin. Ihan hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt takapihaa pikkukoira oli vähän tahtonut muokkailla mm. hautaamalla luuta... yöt K oli nukkunut nätisti yksin alakerrassa, samoin työpäivät se oli ollut ihan hyvin yksinään.

Me lähdimme matkaan lauantaiaamuna, ja päivä kuluikin sitten lähinnä vain autossa istuessa. Hellettä oli sen verran, että lounaskin oli vain pikaisesti mukaan haetut hampurilaisateriat, jotka syötiin parkkiksen reunalla, kun koiraa ei yhtään uskaltanut jättää yksin autoon. Yöksi majoituimme Johanneksen sukulaisille Ylitornioon. Aamulla sitten taas eteenpäin, ja päivällä saavuimmekin Kilpisjärvelle. Matkalla sateli vettä, ja Kilpisjärvellä syömässä käydessämme sekä muutaman geokätkön hakiessamme mietimme kovasti, että ovatkohan nuo lähellä roikkuvat tummat pilvet tulossa päälle, ja onko tuo jonkin matkan päästä kuuluva ukkonen tulossa sekin. Tarkoituksena oli kiivetä Saanalle (tottakai), mutta ukonilmalla se ei tuntunut kovin houkuttelevalta (Parin päivän päästä tästä saikin sitten lukea uutisotsikoista, että joku oli saanut salamaniskun Saanalla! Veti vähän hiljaiseksi...). Säätiedotus lupasi kuitenkin hyvää, joten päätimme lähteä. Ei tullut ukkosta, eikä sadetta, vaan oikein kuumasti porottava aurinko, joka teki noususta aika rankan. Menomatka oli vielä vähän pidempi, kun kävimme ihmettelemässä sodanaikaisen pommikoneen jäännöksiä. Onneksi oli muutamia lampia matkan varrella, että Vala pääsi vilvoittelemaan.

Saanan huipulla

Yötä olimme Kilpisjärvellä hotellissa. Meille varattu lemmikkihuone sijaitsi selvästi muista huoneista erillään, mutta varsin kivasti hotellin takaoven vieressä. Maanantaiaamuna sitten lähdimme heti Norjan puolelle ja ajelimme koko päivän rannikkoa pitkin vuonoja kierrellen Honningsvågiin. Matka oli hidas, ja sitä hidastivat entisestään lukuisat tietyöt. Maisema oli kuitenkin huikea, joten mikäs siinä! :) Honningsvågissa meidän majapaikkanamme (kaksi yötä) oli eräs hostelli, joka oli oikein kiva ja melko täynnä kaikenmaalaisia turisteja.  Illalla kävimme vielä kävelemässä Skarsvågin kalastajakylän liepeillä, mistä löytyy upea Kirkeportenin kalliomuodostelma.

Kirkeportenin lähistöllä

Kirkeporten

 

Vala kohtasi elämänsä ensimmäisen poron

Tiistaiaamu oli pilvinen/sumuinen. Tiistaille oli kuitenkin suunniteltu meidän reissumme pääkohde, joten ei muuta kuin menoksi. Ajelimme Honningsvågista kohti Nordkappia ja näkyvyys putosi ihan vain muutamaan metriin. Pääsimme parkkipaikalle, josta lähti polku kohti Euroopan pohjoisimpana pidettyä kohtaa, Knivskjelloddenia. Fiilis oli vähän epäuskoinen, oli kylmä, pimeää, tuulista, eikä meillä ollut hajuakaan, mihin suuntaan polku lähtisi. Onneksi oli geokätköilyssä käyttämämme gps-laite mukana, ja siinä olevasta kartasta pystyi tsekkaamaan polun sijainnin. Olisi ollut ehkä vähän noloa eksyä heti alkumetreillä...

Lähdössä liikkeelle

Kävellessämme sumu hälveni jonkun verran (säätiedotus oli luvannut aurinkoa, mutta missään vaiheessa päivää se ei päässyt sumu-/pilviverhon takaa paistamaan), mutta täysin se ei hävinnyt.

Matkaa parkkipaikalta Knivskjelloddeniin oli n. 9 km, ja sitten toki sama reitti takaisin. Olimme ennakkoon lukeneet hieman juttuja maaston vaativuudesta (kivikkoa jne.), joten henkisesti oli tullut valmistauduttua pahempaan, kuin mitä mielestäni reitti todellisuudessa oli. Meillä oli toki molemmilla hyvät ja tukevat kengät (keväällä ostamani Hanwagit lunastivat paikkansa) ja muutenkin ulkoiluvarusteet. Matkalla nimittäin tuli vastaan niitäkin, jotka olivat liikkeellä esim. tavallisilla lenkkareilla tai jalassaan farkut...ja heistä kyllä näki, että välillä oli hankalaa. Menomatka oli pääasiassa alamäkeä, kun merenrantaa kohti mentiin. Takaisin oli sitten vähän rankempi, kun oli enemmän sitä nousua. Reittiin kuului kuitenkin vain yksi oikeasti jyrkkä nousu/lasku, jossa piti mennä varsin jyrkkä heinikkoinen rinne alas/ylös (gps:n mukaan n. 100 m korkeusero). Viimeinen kilometri ennen määränpäätä oli omalla tavallaan haastava, kun siinä piti kävellä merta kohti viettävää rantakalliota. Huomasi kyllä, että vino alusta otti hyvistäkin kengistä huolimatta vähän jalkoihin. Meillä oli tarvikkeet mukana yhdessä rinkassa, jonka Johannes kantoi koko matkan. Minulla oli kannettava vain kamera, joten pääsin vähän helpommalla. Tosin talutin myös Valaa, mikä toi oman haasteensa, kun piti maastossa muistaa katsoa omien jalkojensa lisäksi myös koiran liikkeitä. Poroja oli paljon, ja ne kiinnostivat kovin koiraa, mikä myös toi vähän lisähaastetta.

Valakin pärjäsi reissulla hyvin, vaikka sillä olikin tassussa haava (pieneksi pelästykseksi totesin torstai-iltana ennen reissuun lähtöä, että V:llä on toisessa takatassussa yksi räpylä halki...). Tassu ei ole millään tapaa oireillut, eikä ole kipeä, joten uskalsimme lähteä. Ensiapuvarusteet tassusuojineen kulkivat toki koko ajan mukana.

Perillä Euroopan pohjoisimmassa paikassa!

Knivskjelloddenissa on vieraskirja, johon jokainen saa kuitata oman vierailunsa paikalla. Kirjan mukaan olimme kyseisen tiistaipäivän ensimmäiset kävijät perillä, klo 11:30. Olimme lähteneet liikkeelle n. klo 9:15, ja samoihin aikoihin lähti myös isompi ryhmä kävelijöitä.

Vala Jäämeren rantakallioilla

Perillä pidimme taukoa sen verran, että keittelimme trangialla vettä ja valmistimme retkiruuat. Ei ollut mikään makuhermoja hivelevä nautinto, mutta saipahan lämmintä ruokaa. Tämän jälkeen suuntasimme sitten paluumatkalle. Paluu oli tosiaan nousun vuoksi haastavampi, mutta aika hyvin sekin meni, kun tasaisen rauhallisella vauhdilla kuljettiin. Paluu parkkipaikalle oli hauska, kun alkoi jo väsy vähän iskeä, ja mietimme vain, että eikö meidän jo oikeasti pitäisi ihan kohta olla autojen luona... sitten sumu hälveni pieneksi hetkeksi ja paljasti, että kyllä vain ne autot ovat jo siinä sadan metrin päässä... ja sitten verho laskeutui taas, ja piti kävellä melko lähelle, ennen kuin parkkis tuli uudelleen näkyviin.

Knivkjelloddenin parkkipaikka ei ole kaukana turistirysä-Nordkappista, joten ajelimme sitten vielä käymää siellä. Maksoimme suolaisen sisäänpääsymaksun (miltei 40 euroa), ajelimme parkkikselle. Näkyvyys oli ihan nollassa. Tuuli oli hirveä, kuten huomasimme, kun hyppäsimme ulos autosta. Lipunmyyjätytön antaman turistiesitteen kartan avulla suunnistimme kohti rakennusta. Kävimme vähän lämmittelemässä sisällä ja sitten maapallo-patsaan luo ulos ottamaan ne pakolliset valokuvat :D Mitään ei nähnyt, ja minä lähinnä pelkäsin lentäväni tuulen mukana ja kameran imevän itseensä liikaa kosteutta. Olipahan kokemus!

Keskiviikkona ajelimme Honningsvågista Karigasniemen kautta yöksi Saariselälle. Voi että, kun Suomen puolella maisema tuntui niin lässähtäneeltä Norjan jälkeen. Automatkakin oli jo aika tylsä.

Kaunispäällä

Torstaina ajeltiin Pyhä-Luoston kautta (kipusimme Orresokka-vaaralle eräällä tauolla) Kuusamoon viimeiseksi yöksi. Viimeinen ilta vietettiin kylpylässä ja ravintolassa hyvin syöden. Perjantaina oli sitten enää kotimatka, ja sepä vasta tuntuikin pitkältä.

Kaikkiaan oli upea reissu, ja kaikki meni tosi hyvin. Minua vähän jännitti etukäteen, että mitenkähän kaikki sujuu koiran kanssa jne. Meille ei ollut myöskään tullut Norjan majoituksesta suoraan vahvistusta (varaus hotels.comin kautta), joten vähän mietiskelin, onko tieto koiran mukana olosta mennyt perille. Oli se, vastaanotossa heti oli kaikki tiedot sielläkin. Vala oli kiva reissukaveri. Vähänhän sillä on haukkumistaipumusta (mikä ilmenee ihan kotonakin), mutta sekin pysyi ihan hyvin aisoissa. Se on myös hyvin tottunut olemaa autossa, ja viihtyi nytkin siellä hyvin (sillä oli melkein koko takapaksi käytössää, eli tilaa oli kunnolla).

Kilometrejä tuli aika paljon, bensaan meni paljon rahaa (omg, Norjan bensanhinnat!), mutta ei tullut kuitenkaan mitään yllätyksiä ja meidän alustava matkabudjettikin piti ihan hyvin. Loma oli senkin puolesta ilmeisen hyvä, että maanantaiaamuna minä olin töissä melko pihalla kaikesta ja piti ihan pinnistellä, että pääsi rutiineihin kiinni :)