Helmikuu on alkanut meillä varsin nomemaisissa merkeissä. Reilu viikko sitten olimme mökillä, jolloin tuli treenattua, viime lauantai kului Riihimäellä tollereiden valkkuringin koulutuksessa kuunteluoppilaana, ja sunnuntaina käytiin sitten kavereiden kanssa treenailemassa. Vallan hurjaa siis, tätähän voi jo melkein sanoa aktiiviseksi harrastamiseksi.
Ekana viikonloppuna muistuteltiin vähän mieleen linjaa pellolla sekä tehtiin hakua pellon ja metsän rajamaastossa. Treenien kannalta onkin ihan kiva, että on ollut näinkin vähän lunta. Valalla riitti tällä kertaa motivaatio ja keskittyminen ihmeen hyvin, vaikka se teki ensin kahdeksan noutoa pellolla linjatreenissä, sitten haki ruudusta 9 damia (viimeinen vähän kangerrellen, muuten hyvin) ja lopuksi haki aiemmin yhdessä ohjaajan kanssa muistiin viedyn damin n. 80m päästä.
Viime sunnuntain treeneissä Vala teki pääasiassa markkeerauksia harvassa metsässä. Vala on selkeästi kehittynyt markkeerauksissa, ja se näytti paikallistavan pudotukset hyvin. Sen sijaan muuten sillä oli sitten vähän vaikeata edetä damille asti. Itseluottamus ei vaan tahdo riittää, kun on pidempi matka ja joku vieras heittäjä siellä metsässä. Vala siirtyy helposti sijaistoimintoihin (maan nuuskuttelu) olleessan epävarma ja siten sitten "unohtaa" tehtävän.
Loppuun tehtiin harjoitusta, jossa Vala joutui noutamaan damin vieraan ihmisen (kasvattaja Ville) luota. Tämä onkin sellainen, mitä pitää kokeilla tehdä jatkossakin. Nostetaan koiran virettä, ja sitten noutoja niin, että dami on jollakulla vieraalla ihmisellä kädessä. Näissä varmaan uskaltaa hetsatakin koiraa ihan reilusti, sillä V ei yleensä töitä tehdessäään ääntele. Pitää kokeilla.
Riihimäen koulutuspäivä oli mukava. Kouluttajana oli Jukka Vepsäläinen. Päivän ohjelmassa oli pääasiassa markkeerauksia ja linjaa. Ajattelin tästä kyllä ihan suoraan lainata harjoituksia omiin treeneihin meille. Sen verran vähän on kuitenkin tullut itse lajia vielä harrastettua, että on kiva nähdä oikeasti käytännössä ihan perusharjoituksiakin. Jospa ens kerralla mökkivisiitillä ehdittäisiin taas peltoja lainaamaan.
Jatkossa vaan treeniensuunnittelussa pitää muistaa tarkkaan miettiä treenitilannetta. Jos ollaan ihan vaan itsekseen, niin pitää tehdä haastavia harjoituksia. Helposti tulee sorruttua liian helppohin.. on kiva onnistua, mutta pitäisi vaan uskaltaa ottaa askeleita sinne mukavuusalueen ulkopuolellekin. Sitten taas jos ja kun ollaan treenamaasa muiden kanssa, niin hyödynnetään vieraiden ihmisten (ja koirien) tuomaa häiriötä, eli tehdään helpompia tehtäviä, mutta haastetaan koira häiriöillä ja autetaan sitä voittamaan epävarmuutensa.
Valaa varmaan vähän painoi sunnuntaina päivän treenit, sillä illan tokoissa se oli aika herkkis. Se ei esimerkiksi meinannut pystyä lainkaan lähtemään tunnariin, ja sitten kun pystyi, niin oli kyllä aika hankalaa.. selkeästi se otti painetta kentällä olleessta sille vieraasta koirasta ja ihmisestä. Saatiin me siitä sitten ihan ok suorituskin tehtyä, josta sitten tuli superlelupalkka. Muutenkin lelulla sai onneksi sitä virettä ja mielialaa nostettua.
Yleisesti ottaen meidän tokotilanne on tällä hetkellä aika katastrofi. Liikkeet ovat levinneet ihan totaalisesti käsiin. Ajatuksena oli edellisen kokeen jälkeen pitää paketti kasassa ja ehkä vähän hienosäätää jotakin, mitä nyt lyhyessä ajassa voi. En tiedä missä mentiin metsään, mutta treeneissä on kyllä menty aika hurjaa alamäkeä. Ei mahda mitään, käydään nyt nuo seuravaat kisat ja tuumataan sitten niiden jälkeen tulevaisuutta. Kiva olisi pitää suht säännöllinen kisarytmi, mutta pitää oikeasti harkita, mitkä ovat sitten näiden jälkeen seuraavat kisat...
Näissä tulevissa kisoissa tavoitteena on tosiaan löytää rentoutta minun koesuoritukseeni (normaali hengitys, ei panikointia kehässä), joten sitä lähdetään nyt joka tapauksessa harjoittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti