Ei siitä tule yhtään mitään :( Pieleen menee aina ja kaikki. Vala on epävarma, arvailee ja keksii sijaistoimintoja. Löysin kyllä Googlettamalla yhden artikkelin, joka vähän valoi uskoa tähän tekemiseen... vielä kun saisin oman pääni järjestykseen ja pystyisin tekemään fiksuja ratkaisuja.
Vala aloitti juoksut alkuviikosta, sekin voi toki vähän näkyä tuona epävarmuutena tekemisessä. Vaikka toisaalta esimerkiksi keskiviikkoilta se skarppasi ihan mielettömästi, kun kävin treenaamassa ruutua sen kanssa. Remmissä olleessaan se haahuilee, nuuskuttelee ja elää jossain ihan omassa hajumaailmassaan, mutta sitten kun ottaa remmin pois, laskee treenikamat maahan kentälle ja kysyy "tehäänks tokoo?", niin sen mielentila muuttuu kunnolla. On se vaan pätevä otus.
Viikko sitten perjantaina oli vähän epäuskoiset fiilikset, kun avasi aamulla verhot ja kurkkasi ulos. Lunta. Paljon. Äkkiä kaivamaan jostain talvikengät, että ulkona olisi vähän kivempi tallustella. Onneksi yksi kenkäpari on koko kesän keikkunut eteisessä...
Sen sijaan toisilla ulkoilijoilla varautuminen lumeen ja liukkauteen jäi ilmeisesti vähän vähemmälle. Tässä vaiheessa voisinkin muokata lehdistön suosikkiotsikon muotoon "talvi yllätti koiranulkoiluttajat". Ei nimittäin päästy kovin pitkälle kotiovelta, juuri tuohon lähimetsän puolelle, kun vastaantullut iso labbis uros päätti tulla tervehtimään. Ja sehän sitten tuli. Ulkoiluttaja roikkui epätoivoisena kelataluttimen toisessa päässä ja laski hillitöntä pyllymäkeä koiran perässä. Teki mieli kysyä tältä ulkoiluttajalta, että oletko ikinä mahdollisesti harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa talutushihnalle, että pystyisit edes jotenkuten hallitsemaan tuon koiran. En viitsinyt, kai se tajusi sen itsekin, että nyt ei mennyt kaikki ihan kohdilleen tässä ohitustilanteessa. Meidän onneksi tämä labbis oli ystävällistä sorttia, ja ilmeisesti todellakin halusi vaan päästä liehittelemään viehkoa tollerineitoa.
Itsekin kaivoin eteisen hyllystä Flexin tosin esiin, pakko myöntää. Lähdin keskiviikkona lenkille ajatellen sen olevan nyt juoksujen aikaan näppärä (pääsee itse kävelemään mukavammin, kun koira on nyt tuollainen nuuskuttelija-haahuilija). No hitot, kapinehan hajosi heti 5 min. kävelyn jälkeen, eikä suostunut enää kelaamaan narua takaisin sisään. Olipas tosi nautinnollinen lenkki.
Vaan eipä huolta, eteisen naulakosta löytyi toinen Flexi. Uskoakseni tämä on joku isäni salajuoni, että näitä näin ilmestyy tänne meille... Tämä on toistaiseksi toiminut ja oikeastaan sen kanssa on ollut nyt ihan mukava ulkoilla. Vala kulkee nätisti sinkoilematta (se on oikeasti aika flegmaattinen nyt verrattuna normaaliin...) ja saa vähän enemmän vapautta nuuskutella tienpientareen hajuja. On näissä kelataluttimissakin siis ne hyvät puolensa.
Mä kiroan flexit joka käänteessä kun niitä käytän, silti tulee aina silloin tällöin laiskana lähdettyä sen kanssa. Tosi fiksua koiran kanssa joka aina vetää sen ihan tappiin ja kulkee sitten siellä 5m päässä. Yritä siinä sitten saada kontaktia ja nättiä hihnakäytöstä. Huoh.
VastaaPoista