Rallia!

Nyt on reilu kuukausi kulunut talven treenikautta. Valan rally-treenit ovat pyörähtäneet hyvin käyntiin. Ihan ensin alkuun minun vähän hirvitti, että mitä tulikaan tehtyä, miten ihmeessä me olemma Valan kanssa valmennusryhmään päätyneet, pärjätäänköhän me siellä ollenkaan...

Vallan hyvin on pärjätty. Ihana päästä treenaamaan säännöllisesti, alun lievä ahdistus osaamattomuudesta on vaihtunut uusien asioiden opettelun innoksi ja minä olen ohjaajana jo nyt oppinut myös paljon ihan lyhyessä ajassa. Parisen viikkoa sitten treeneissä tein Valan kanssa kokonaisena ratasuorituksena voi-radan, joka sujui tosi hyvin. Harmillisesti kisakalenterin tutkiminen vaan paljasti, että sopivia kisoja ei näytä ihan lähitulevaisuudessa olevan. Loppuvuosi on meillä on varsin täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja laskeskelin sitten vielä, että Vala aloittanee seuraavat juoksut tammikuussa... No, kai me joskus johonkin päästään kisaamaan.

Rallystä on myös tullut itselle entistä mielenkiintoisempi laji, nyt kun siihen on pääsyt hiukankin enemmän mukaan. Koiran ohjaamisen tekniikka ja vapaus on kivaa. Askelkuviot, käsimerkit ja sanalliset käskyt saa miettiä tarkkaan, että homma pysyy hanskassa ja koira ymmärtää, mitä se ohjaaja milloinkin yrittää kartturoida. 

Minulle tärkeitä juttuja treenata ja muistaa on tietyissä käännöksissä paikoilla pysyminen, askelten pituus tietyissä tehtävissä (viimeisestä askeleesta saa kuulemma helposti huomaamattaan otettua virhepisteitä) sekä pysyminen riittävän kaukana kylteistä, ettei ajan koiraparkaa päin telineitä ja muistaa jättää esim. käännöksissä riittävästi tilaa. Lisäksi tietty muistaa käyttää oikeita käskyjä ja käsimerkkejä, ja oikeastaan ennen kaikkea ohjata koiraa riittävästi! Tokomoodissa helposti sortuu jättämään koiran omilleen, vaikka rallyssä koiraa pystyy kuitenkin ohjaamaan ja tukemaan enemmän, voidaan tehdä siis enemmän yhdessä.

Valan treeniohjelmassa on takaisin seuraa-käsky. Sitähän käytin joskus alussa tokoseuraamiseen (sivu oli pa paikoillaan ja seuraa oli sittten liikkuessa). Nyt taas takaisin tässä, seuraa tarkoittaisi siis seisoma-asentoa. Aluksi kyltti kolme askelta peruuttaen tuntui hirmu vaikealta, mutta seuraa-käskyn kautta se alkoi rakentua aika kivasti. Oikealla puolella seuraaminen sujuu hyvin oikealle käännöksiä lukuunottamatta. Niitä Vala ei oikeasti vaan tällä hetkellä osaa lainkaan. Puolenvaihto edessä on myös sellainen, jota ei olla paria testikertaa lukuunottamatta treenattu lainkaan. Puolenvaihto jalkojen välistä sujuu muuten hyvin, mutta siinä Vala alkaa helposti tarjota jalkojen välistä pujottelua, eli se sujahtaa helposti seuraavalla askeleella taas jalkojen välistä toiselle puolen, jollei itse huomaa olla tosi tarkkana. Putki ei näytä olevan ongelma. Esteet ovat ohjaajalle vaikeita, en osaa lähestyä hyppyä järkevästi.. pitäisi kertoa koiralle, että tehdään hyppy, mutta sitten kuitenkin koiran pitäisi vielä silloin pysyä seuruussa jne. Ohjaajan edessä peruuttaaminen on vielä ihan alkutekijöissään.

Ylempien luokkien erikoisemmat käännäkset alkoivat sujua hämmentävän hyvin. Näitä käytiin yhdessä treenissä läpi Sarin kanssa ja oivalsin silloin, miten paljon Vala pystyy lukemaan vartalo- ja käsiohjausta eikä joka juttu todellakaan kannata alkaa yrittää keksiä erillisiä käskysanoja. Kun ohjaaja osaa ohjata koiraansa, niin kaikenlaiset pyörähdykset ja käännähdykset alkavat sujua yllättävän näppärästi.  Käytösruutu on himan outo Valan mielestä, vähän on työstämistä siinä, että V pysyy koko ajan paikoillaan vaaditussa asennossa (eikä esim. ottaisi painetta ohjaajan läheisyydestä). 

Iiks. Ensi viikolla menen kouluttamaan rallya elämäni ensimmäistä kertaa.

Tokon talvikauden aloitus

Lokakuun toisena viikonloppuna osallistuimme muiden nuorten koirien rinkiläisten kanssa Mari Leiviskän tokokoulutukseen. Karman aiheiksi olin valinnut luoksetulon ja seuraamisen.

Luoksetulo on tosiaan ollut meillä murheenkryyni jo siitä lähtien kun taannoin alettiin stoppia opetella. Kaipasin tähän nyt neuvoja, mihin suuntaan edetä. Mari oli sitä mieltä näkemänsä perusteella, että me oltaisiin menossa oikeaan suuntaan tällä treenillä, jota nyt on tehty. Eli Karma saa juosta minun ja apparin välillä ja kummallakin on nameja (ohjaajalla on etupalkka ja apparilla takapalkka). Pointteja tähän treeniin:

• Harjoituksen vieminen kohti koemaisuutta. Appari voi myös liikkuroida, voi tehdä koemaisen jätön, ohjaajan asento koemaisen jäykkä jne.
• Eka stoppi on vaikea ja huonoin, jos tekee treenin, jossa tulee useampi stoppi. Nyt siis ehdoton varmistus, että koira oikeasti stoppaa jo sillä ekalla! --> Lyhyempi matka, reilu vartaloapu stoppiin.

Seuraamisessa Karman kontakti oli ihan kiva, se teki hyvällä innolla töitä, mutta se edisti vallan reilusti. Tehtiin vain normaalivauhtista seuraamista. Eikä oikeastaan ollut tarvettakaan tempon muutoksille, koska normiseuruussakin on nyt iso ongelma. Tarkkana kriteerin kanssa, ja namipalkan paikka ehdottomasti housun lahkeesta. Ei saa sortua omaan perusvirheeseeni, eli syötellä nameja koiralle suoraan sen suuhun riippumatta siitä, missä kohdin koira menee suhteessa ohjaajaan.. Mari kuitenkin kiinnitti huomiota, että minulla on nyt hyvä tapa palkata namilla tuoden nami takakautta oikealla kädellä vasempaan käteen.

• Seuraamisen / perusasennon paikka, riittävän takana!

Lisäksi ehdittiin katsoa vielä seuraamisen liittyen peruuttamista. Peruutustreenit eivät oikein ole tuntuneet meillä etenävän toivotunlaisesti. Olen käyttänyt Karmalle etupalkkana namialustaa, jolloin saan koiran kulkemaan yleensä suht suorassa eikä se tarjoa silloin myöskään istumista. Ongelmaksi muodostuu, että K ei tällöin myöskään oikein keskity siihen seuraamiseen, minkä Mari bongasikin heti. Hän myös totesi etupalkan ihan yleisesti johtavan tällaisessa treenissä tosi helposti hosumiseen ja sähläämiseen. Marin seuraava kysymys olikin, että osaako se nousta vierellä seisomaan. No juu ei osaa. Peruuttamaan on aika vaikea lähteä istuma-asennosta, mutta seisoma-asennosta se on yleensä huomattavasti helpompaa. Jep, olen useammankin kerran kokenut tilanteen, jossa pieni koira lähes kaatuu selälleen, kun yrittää istuma-asennosta vaan kallistua taaksepäin ohjaajan lähtiessä kävelemään takaperin... Yleisempi virhe/ongelma tässä tietysti on se, että koira lähtee peruuttaman vinoon.

• Opeta koira nousemaan sivulla seisomaan --> treenissä nyt "pakki"-käsky, jolla koira saa nousta seisomaan ja sitten minun liikkeestäni lähdetään yhdessä kävelemään taaksepäin. 

Tästä koulutuksesta seuraavana keskiviikkona oli sitten meidän osalta uuden valkkuryhmän kauden aloitus. Treenikausi sinänsä oli alkanut jo edellisellä viikolla, mutta me emme päässeet ekalle kerralle, kun Karmalla oli hieronta-aika samana päivänä (selästä löytyikin jumeja, mutta ilmeisen hyvin saatiin ne auki). Tänä vuonna meidän valkkukauteen kuuluu myös säännöllisiä koulutuksia, ykkösvalkussa treenaavat tulevat valmentamaan meidän ryhmää. Kivaa! Ja pitkästä aikaa on joku kouluttaja (tai toki tässäkin kouluttajat vaihtuvat kauden aikana) katsoo vähän perään.

Eka koulutuskerta muodostui ns. taidon tarkistus -kokeesta. Päädyin lopulta tekemään tässä kokeessa vielä avo-luokan liikkeitä, koska voi-liikkeisiin sisältyy kuitenkin vielä niin hurjasti keskeneräisyyksiä ja treenitaukoakin oli meillä alla. Liikkeet arvottiin luokittain, jokaisesta luokasta neljä liikettä. Avo-luokan liikkeiksi osuivat seuraaminen, luoksetulo, kaukot ja kartion kierto.

Video kertoo aika paljon. Liikevirheinä esiin tuli tosi räikeästi seuruun edistäminen, seuruun peruutuksen osaamattomuus, seuruun hajoaminen juoksuvauhdissa, sivulletulon törmäys luoksarin lopussa, pieni eteneminen ja levottomuus kaukojen tekniikassa, fokuksen hukkuminen kartion kierrossa, sekä lisäksi tuplakäskyjä, häiriöihin reagoimista ja ympäristön tarkkailua jätöissä. Hirveästi kaikkea siis. Mutta hei, jos tämä oli taidon tarkistus näin alkukaudesta, niin tavoitteena on suunta ylöspäin!

Isoin ongelma meillä on fokuksen hukkuminen. Karma seurailee kovasti ympäristöä, reagoi häiriöihin, eikä keskity kunnolla tehtävään, jota ollaan tekemässä. Kun fokus häviää, niin silloin tulee erityisesti niitä tuplakäskyjä, koira valitsee väärän tehtävän (kartio vs. ruutu) jne. Sosiaalinen palkkaus meillä näytti kuulemma hyvältä, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu ennen seuraavaa liikettä ei näyttänyt. Minä houkuttelen hirveästi koiraa, kalastelen sitä tulemaan mukanani sen sijaan, että koira itse olisi aktiivinen ja tarjoaisi minulle kontaktia. Olen nyt muutamaan kertaan katsonut tuon videon, ja siis apua noita mun käsiapuja ja houkuttelua siirtymässä. Nämä eleet juontavat juurensa eräästä koulutuksesta, jossa taannoin olin Valan kanssa, ja jossa minä kovasti treenasin siirtymiä Valan kanssa... nyt on vaan kyseessä eri koira, eri tilanne, eikä tämä homma näytä nyt kauhean hyvältä. 

Videolla näkyy myös selvästi, kuinka Karma haukottelee kehääntulossa kovasti. Rauhoittelee itseään? Ainakin sillä tuntui olevan kierroksia jonkun verran, on niin siistiä päästä halliin, siistiä päästä kentälle. Riitta kovasti tenttasikin, että äänteleekö se tokossa, kun näyttää sen verran levottomalta. Onneksi ei ääntele :) Ykkösasia, mitä Karman kanssa pentuna treenattiin, oli hiljaa odottaminen ja maltti.

Rally-Toko SM 1.10.2016

Lauantaina kilpailtiin Lahdessa rally-tokon Suomen mestaruuksista. Minä olin Valan kanssa mukana Tampereen seudun koirakerhon joukkueessa. Kun viime keväänä yhdestä kisasta ei tullutkaan tulosta panta-episodin takia (eikä siis saatu koularia keväällä), päätin samoin tein jättää Valan viimeisen avo-startin odottelemaan SM-kisoja. TamSKilla olikin joukkuekoirakoiden haku jo melko aikaisin ja hyvissä ajoin sain vahvistuksen, että meillä on paikka SM-joukkueessa.

Lauantaiaamuna lähdin kuudelta ajelemaan kohti Lahtea ja takaisin kotona olin illalla puoli seitsemän aikaan, vaikka en edes jäänyt enää katselemaan yksilöfinaalia enkä joukkuepalkintojen jakoa. Tuumasin oman kisakirjan takaisin saatuani, että päivä on jo ollut sen verran pitkä, että lähdetään samoin tein kotin, kun keretään vielä valoisaan aikaan ajellakin.

Meille oli Valan kanssa osunut starttinumeroni heti avo-luokan kuudes, joten omaa kilpailusuoritusta ei tarvinnut kauaa odotella eikä jännittää. Kiva starttipaikka, kun ehti rataantutustumisen jälkeen rauhassa katsella pari ekaa koirakkoa ja sitten hakemaan oma koira häkistä, virittely ja radalle. Pientä viivettä tuli juuri ennen omaa suoritusta, kun tuomarilla kestikin aika kauan kirjoittaa edellisen koiran kommentteja.

Vala oli ennen kehää jopa yli-innostunut, mutta kehänauhan sisäpuolella vire laski heti ja varsinkin radan alku oli tahmea ja Vala oli ahdistunut. Ensimmäiseltä kyltiltä tulikin -2 p. (kyl, tvä), kun oli vaikeuksia saada Vala tulemaan eteen istumaan. Radalla ajattelin, että tästä tuli heti hirveästi miinuksia, ja jopa mietin, että pitääkö uusia, mutta päätin että en uusi, koska Valaa ahdistaa vaan jatketaan eteenpäin eikä oteta paineita tästä. Onneksi en uusinut, olisi tullut enemmän miinusta. On tämä vaan vaikea laji itse radalla hahmottaa, että mitä tapahtuu...

Viitoskyltiltä (istu, täyskäännös vasempaan) kirjattiin -3 p. ov. Tätä en yhtään huomannut radalla, että olisi tapahtunut virhettä. Ilmeisesti kävelin liian laajana täyskäännöksen?

Kyltti nro 11 oli houkutus ja siitä napsahti -1 p. kontr. Tässä tuli Valan kanssa pieni törmäys. Itse en ollut muutenkaan ihan tyytyväinen houkutuksen suoritukseen, selvästi Vala reagoi kohteisiin (barf-lihapullia ja lelu) ja seuruu kärsi heti.

Viimeiseltä tehtäväkyltiltä tuli sitten vielä yksi -1 p, tvä. Vala nukahti seuruussa eikä ollut yhtää hereillä pysähtymiseen. Hyvin korjasi kuitenkin itse pa:n. Sivuaskeleen päätteeksi V myös haukotteli, mikä kertoi vähän paineistumisesta (luulen, että se oli reaktio tähän pa-virheeseen). Onneksi oli vika kyltti, joten tästä sitten maaliin ja pääsi palkkaamaan koiran :) Kehän ulkopuolella oli lelupalkkana vetoleikki ja siihen V lähti tosi hyvin mukaan ja osoitti siinä taas heti rentoutuvansa.

Yhteensä saimme siis pisteitä 93 p. ja tätä myöten koulutustunnuksen RTK2. Pisteet oikeuttivat näissä karkeloissa kymmenenteen sijaan, kun avo-luokassa kilpailijoita oli yhteensä 46. Tuomarin kommentti arvostelupaperissa on: "Hyvää täsmällistä työtä". TamSK ry:n joukkueen sijoitus oli 14./36. Lupasin Valalle, että se sai käydä shoppailemassa mieleisensä lelun tämän kilpailusuorituksen jälkeen. Paljon oli hyviä vaihtoehtoja, mutta kanikarvalelun löydyttyä ratkaisu oli päivänselvä.

Karman toko - Tilanne nyt ja to-do -lista

Pohdintaa nykytilanteesta ja siitä, mihin ollaan menossa. Uusi valkkukausikin kolkuttelee ovella. Facebook muuten muistutti tänään, että on tasan vuosi minun ja Karman ensimmäisestä tokostartista, siihen nähden ollaan kuitenkin mielestäni vallan kivassa tilanteessa ja todellakin menossa eteenpäin :)

Perusasento

Edennyt parempaan suuntaan loppukesän aikana. Lopetin alustatreenin (aiheutti vinoutta) ja aloin vain yksinkertaisesti huomauttaa Karmalle, jos se tuli pompaten tai törmäten sivulle. Hitaammasta vauhdista ja lyhyemmiltä matkoilta toimii varsin kivasti, mutta esim. kohteen kiertämisestä sivulletulo on vielä vaikea ja pomppuja tulee. Jatkamme harjoituksia.

Seuraaminen

Ei olla treenattu juuri lainkaan SM-kisojen jälkeen. Paitsi peruutustreenejä on aloiteltu uudestaan. Edessä K osaa peruuttaa kohtalaisesti, mutta sivulla on huomattavasti vaikeampaa. Vaikeaa myös itselle (Valan kanssa pääsi niin helpolla, kun se vaan jotenkin heti automaattisesti osasi seurata myös peruutuksessa!). Pitäisi katsoa, missä kunnossa perusseuruu on, saati sitten juoksu ja hidas.

Jäävät

Ai vitsi, näissä näyttää loksahtaneen nyt jotakin kohdilleen ja asennot toimivat. Tehtiin viime valkkutreeneissä ekaa kertaa voittajaluokan L liikkurointuna (seiso + istu) ja se sujui vallan kivasti (pl. seisomisessa se kääntyi perään, kun kävelin ohi). Asennoissa pysymistä pitää siis vielä vahvistaa.

Ohjattu

Aika kivalla mallilla, ei tosin olla vielä kertaakaan tehty ihan kokonaista liikettä liikkuroituna. Jos tehdään useampi toisto putkeen, niin K alkaa helpommin arpomaan puolta tai tekee itse valinnan tai ajautuu keskikapulalle. Olen nyt alusta lähtien treenannut heit kolmella kipolla tai kapulalla, että oppii niihin. Pitää seuraavaksi testata voi-luokan mukainen ohjattu liikkuroituna.

Metallihyppy

Ihan ok, lähti sujumaan yllättävän hyvin. Estettä pitäisi vielä vahvistaa, että myös paluu tulee tehdä esteen kautta. Jos onnistuu heittämään kapulan suoraan, niin ongelmaa ei yleensä ole, mutta jos heitto menee vinoon, niin riski esteen kiertämiseen on vielä aika iso.

Tunnari

Haistelu on hyvällä mallilla nyt. Karma tekee nenäkosketuksen omaan kapulaan. Tällä viikolla aloitin noudon ottamisen mukaan liikkeeseen, ja sepäs ei olekaan ihan helppoa... Meinasin jo ahnehtia tämän kanssa, mutta nopeasti sain huomata, että tässä pitääkin aloittaa aika pienestä. Karmalle oli jo hankalaa ihan pelkästään se tunnarikapulan pitokin (ääks, mulla meinaa olla koira, joka puree kapulaa!). Pito alkaa nyt ehkä sujua, mutta vielä on vaikeata osata itse nostaa pieni kapula maasta. Oma ongelmansa on myös kapula suussa sivulletulo. Sivulletulo kapulan kanssahan oli vuosi sitten Karmalle melkein mahdottomuus, ja näköjään palattiin saman vanhan ongelman ääreen nyt kun kapulaksi vaihtui pieni tunnaripalikka. Treeni kuitenkin tuntuu etenevän, joten toivottavasti saadaan tästä myös jo pian valmis liike kasaan. Tosin pelottaa, että haistelu hajoaa nyt kun otettiin noutaminen mukaan kuvioon.

Luoksetulo

Voi miten vaikea voikaan stoppi olla Karmalle. Karman kanssa on kokeiltu useampaa erilaista taktiikkaa, mutta vähän nihkein tuloksin. Takapalkka (ja etupalkka) ei tunnu toimivan, vaan K jähmettyy. Jos heittää lelua, niin K laittaa silmät kiinni ja väistää, kun häntä niin ilkeästi viskotaan lentävillä esineillä. Jos juoksen karkuun (Heidin koulutuksessa tehty treeni), niin K ei lähde perään. Kaikkiaan olen kevään / kesän aikana saanut aikaiseksi koiran, joka mieluummin jähmii paikoillaan kuin tulee luokse... Ja sitten jos se tulee, niin tulee samantyyylisillä pompuilla kuin Valakin teki, jolloin on hankala stopata tehokkaasti. Viimeisimpänä on juoksutettu minun ja apparin väliä ja tässä on vihdoin päästy treenaamaan oikeasti pysäytyksiä ilman että into ja vauhti loppuu kokonaan. Ja kivoja stoppejakin on saatu aikaiseksi. Valmiiseen liikkeeseen tuntuu kuitenkin olevan vielä järjettömän pitkä matka.

Kaukot

Mitä tähän nyt sanoisi. Minun inhokkiliikkeeni, joten tyhmästi olen vitkutellut treenien kanssa. Seisominen on vaan pirun vaikea. Takajalat-paikoillaan -tekniikkaa yritetään. Tässäkin on kokeiltu eri tekniikoita, jotta saisin Karmalle kerrottua, mitä siltä haluan. Kevyt tai vähän voimakkaampikin kosketus takatassuihin ei tunnu toimivan tai aiheuttaa jopa väistöliikettä. Toimii, jos appari ottaa kunnolla kiinni ja painaa tassut lattiaa (jännästi tämä ei näytä sen sijaan haittaavan koiraa yhtään), mutta en usko, että koira tässä varsinaisesti oppii sitä, mitä haluaisin sen oppivan, kun appari tekee työn. "Estettä" (takatssujen edessä pidettävä kohde, esim. rima) Karma väistää myös. Nyt käytössä on kosketusalusta (ensin tasapainotyyny, nyt taiteltu käsipyyhe), jolle Karman tulisi itse ensin laittaa takatassut ja sitten voidaan treenata vaihtoja. Namiavuin (namit molemmissa käsissä, avokämmenillä, eli pitää luopua niistä) ja tassut alustalla on päästy tekemään ihan kivoja s-i-s -vaihtoja ihan lähietäisyydeltä. Tassut alustalle ei kuitenkaan suju aina kovin sutjakkaasti, vaan K mielellään koittaa ensin tarjota hirveästi kaikkea. s-m-s -vaihtoja ei olla viime aikoina oikeastaan edes tehty.

Huoh. Oikeasti, jos nämä kaukot saadaan joskus kuosiin, niin kehtaisi mennä kisoihinkin...

Ruutu

Paikka on hieman hukassa, joten se kaipaa vahvistamista. Lisäksi lopun seuraamisen tuloa pitäisi treenata, sitä on joskus kesällä tehty ihan pari kertaa, ja oli vähän vaikeata. Kun loppu saadaan erillisenä kuntoon, niin sitten pitää kokeilla kokonaista voi-ruutua.

Paikallamakuu

Ok. Tehtiin tällä viikolla ekaa kertaa 2min piilossa, ei ongelmia. Meinasi ehkä vähän ennakoida lopun ylösnousua, eli alkuun ja loppuun pitää muistaa kiinnittää riittävästi huomiota.

Evl-paikkis

Pitäisi treenata tätäkin, yhdistellä siis paloja toisiinsa. Toistaiseksi on aina tehty omaa juttua (pelkkää istumista tai makuuta) vaikka muut rivissä olisivatkin tehneet evl:n paikkiksen.

Kiertohyppynouto-hässäkkä

Vähän treenattu kiertoa kapulahäiriöillä. Lisää tätä treeniä ja mukaan myös hypyt. Haluan opettaa ensin pelkän kierron varmaksi ja vasta sitten aletaan rakentaa liikkeen lopun noutoa. Kierron jälkeisiä pysäytyksiä voisi kyllä jo treenata.

Eteenmeno / merkitön merkki

Testasin kerran tyhjällä ulkokentällä, muutoin ei olla tehty yhtään. Olisi kuitenkin varmasti hyvä alkaa treenata. Jos lähetin suorana perusasennossa seisten K lähti jonkin suuntaan ja alkoi bongailla erilaisia kohteita. Jos lähetin nometyyliin ohjaten K eteni täysin vaivatta sen vaaditun 10m. Ajatuksena minulla on, että voisin käyttää samaa eteen-käskyä kummassakin lajissa, vaikka tilanne ja lähetystapa onkin eri. Voisin kuvitella, että toko-eteenmenon saisi kuitenkin rakennettua samaan tapaa kuin nomepuolellakin alkuun tehtiin: motivoiden ja muistiharjoituksilla.

Hierontaa, ruokintaa, tulevaa...

Käytin muutama viikko sitten koirat uudella hierojalla. Karmalla oli kummatkin ranteet jäykkinä sekä selässä jumia, mutta nämä saatiin ihan hyvin hoidettua kuntoon. Valalla on selässä sitten vähän enemmänkin jumia. Valalla oli myös valeraskaus aluillaan ja se oli kerännyt kroppaansa jo kovin paljon nestettä. Nesteitä saatiin hoidon aikana liikkeelle ja kotiläksyksi meille tuli enemmän juomista, joten koirat ovat nyt sitten syöneet kuivanappulat vedessä turvotettuina. Lisäksi Vala on nyt valeraskauden aikana saanut c-vitamiinia sekä kummatkin koirat aloittivat myös b-vitamiinin kuurin (lihasten hyvinvointiin). 

Valalle olisi ollut hyväksi ottaa toinen hoitokerta jo parin viikon päähän edellisestä, mutta valeraskauden takia jouduttiin siirtämään pidemmälle. Ensi viikolla olisi sitten aika toiseen hierontaan. Onneksi ehditään vielä juuri ennen rallyn SM-kisoja, jotka ovat sitten viikon päästä lauantaina. Jalkojen lihakset Valalla olivat kuulemma ihan yllättävänkin hyvässä kunnossa, vaikka selässä on ongelmia.

Sain treenipaikat kummallekin koiralle tulevalle vuodelle (10/2016-9/2017) Tampereen seudun koirakerhon riveistä. Karma saa jatkaa 2-tokovalmennusryhmässä myös tulevan kauden. Valan kanssa puolestaan päästiin kuin päästiinkin rally-tokon valmennusryhmään. Rallyn ryhmäpaikka onkin sitten vähän jännää, kun laji on minulle kuitenkin yhä edelleen suhteellisen uusi. Tähän asti on menty aika puhtaasi tokopohjalta vaan, kisattu on ja treenattu tosi vähän. Huippukiva saada kuitenkin nyt treenipaikka tavoitteellisesta ryhmästä, koska seuraavaksi meidän täytyy Valan kanssa suunnata voi- ja mes-luokkia kohti ja niissä sitten on jo oikeasti opeteltavaa ja treenattavaa. Halua ja tahtoa olisi kuitenkin edetä lajissa. 

Ihana päästä myös nyt vuoden tauon jälkeen treenaamaan aktiivisesti Valan kanssa. Tosin tässäkin tapauksessa aktiivisesti saatanee Valan kohdalla tarkoittaa sitä, että isot treenit on ehkä vain sen yhden kerran viikossa ja kotona voidaan sitten puuhailla jotakin pientä. Ei liikaa treeniä, eikä liikaa paineita. Tavoitteena on nyt ennen kaikkea nauttia harrastamisesta.

Ilolla odotan tulevaa kautta :)

Tolleri-NOME 2016

Lauantaina järjestettiin Jämsässä Novascotiannoutajat ry:n NOME-mestaruuskoe Jämsässä. Yllytettynä olin ilmoittanut Karman myös tähän kokeeseen... Ehdittiin edellisen koestartin jälkeen tehdä pari treeniä (markkeerauksia ja ohjausta, pääasiassa veteen) erilaisilla riistoilla. Nämä treenit sujuivat ihan hyvin, joten oli edellisen kokeen totaalisesta epäonnistumisesta huolimatta jotakuinkin levollinen olo lähteä tähän kokeeseen. Koira osaa, joten nyt pitää vaan itse antaa sille mahdollisuus näyttää se koetilanteessa. 

Johannes oli lupautunut talkoilemaan kokeeseen, joten me sitten vietettiinkin koko päivä koepaikalla. Herätyskello soi minulla aamulla klo 4.30, siitä tunnin päästä lähdettiin ajamaan ja takaisin kotosalla oltiin hieman ennen kahdeksaa illalla. Myös Vala oli mukana reissussa. Päivä olikin sille ilmeisen rankka, koska sen oli vaikea rauhoittua autossa, kun vaistosi, että nyt ollaan koepaikalla ja laukauksia kuului...tulipahan treenattua sillekin malttia ihan urakalla. Pissalenkeille ja jaloittelemaan se pääsi muutaman kerran, mutta muutoin sen tehtävänä oli vaan odotella. 

Meillä oli Karman kanssa starttinumerona 6., olimme aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen koirakko. Kokeessa oli tosi kiva ilmapiiri, mikä helpotti kovasti omaa jännitystäkin (vaikka muutenkin sain kyllä haettua itselleni tähän päivää rennomman olon kuin parin viikon takaisessa kokeessa). 

Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella järven suuntaisesti rantaletossa. Tähän ammuttiin laukaus. Karma malttoi hyvin paikallaan ja lähti kivalla innolla käskystä noutoon. Sillä meni hetki paikallistaa varis heinikosta, kun samalla järveltä puhaltava tuulenvire toi ohjaussorsan hajua sen nenään (hetken päästä selvisikin, että ohjausriista oli lähtenyt liikkeelle paikaltaan ja ajeltehti itse asiassa juuri koiraa kohti...). Karma empi ylösottoa ihan aavistuksen verran, mutta nosti kuitenkin ihan lopulta hyvin. Harmillisesti se kuitenkin pudotti variksen puolimatkassa ja jäi siihen tuumailemaan, ja oli jo kääntymässä pois linnulta, kun annoin uuden hae-käskyn. Tällä käskyllä K otti variksen taas hyvin ja toi minulle. Tuomari kommentoi tähän, että minun olisi pitänyt olla mieluummin hiljaa ja antaa koiran ratkaista tilanne sen pudotettua riistan, mutta en todellakaan tahtonut antaa Karmalle toistamiseen mahdollisuutta kieltäytyä noudosta koetilanteessa. Joten hyvä, että meni näin.

Markkeerauksen jälkeen siirryttiin hieman rantaa eteenpäin ja vuorossa oli ohjaustehtävä avoveteen. Meidän kohdalla tässä vaiheessa tosiaan sitten havaittiin, että ohjausriista ei olekaan paikallaan siinä, missä sen pitäisi olla, vaan se oli lähtenyt ajelehtimaan... tuomari käski siirtyä koiran kanssa toimitsijoiden teltan taakse odottelemaan siksi aikaa, kun sorsa käytiin asettamassa uudelleen paikoilleen. Ensin meinasi tulla itselle ahdistus odottamattomasta tilanteesta, mutta se meni ohi parissa sekunnissa ja totesin, että ok, me saatiin tähän nyt hyvä tuumaustauko edellisen ei ihan putkeen menneen noudon jälkeen ja nyt tästä jatketaan sitten iloisin mielin eteenpäin. 

Ohjausriistana ollut sorsa oli melko kaukana, n. 40 metrin päässä avovedessä (tässä kasvoi muutamia vesikasveja, joiden päälle sorsa oli asetettu). Ohjaukseen ammuttiin motivointilaukaus niin, että haulit ropisivat veden pintaan hiemna ennen sorsaa. Karma empi veteenmenoa paljon, ja kauhoi etutassuillaan vettä muuten rannalla seisten. Lopulta se kuitenkin lähti itsenäisesti (sanoin kerran eteen-käskyn, mutta pidin käden lähetysasennon koko sen ajan, kun koira empi) ja sen jälkeen se eteni uskomattoman hyvin sorsalle asti, kuunteli lähihakupilliä ja palautti riistan hyvin.

Ohjauksen jälkeen käännyttiin 180 astetta ympäri ja lähetettiin koira hakuun. Hakualueen etuosa oli lettoa ja sitten alkoi metsä. Kokonaisuudessaan hakualue oli hyvin leveä, järven suuntainen. Kun koira oli lähetetty hakuun, tuli ohjaajan lähteä pikkuhiljaa kävelemään rannan suuntaisesti eteenpäin. Tässä vaiheessa koira lähetettiin hakualueelle kahden riistan noutoa varten. Karma toi kaksi varista. 

Karma palauttaa kakkosmarkkeerauksen avoveteen heitettyä lokkia. Kuva (c) Virpi Laaksonen

Haun aikana oli siirrytty jo seuraavan tehtävän suorituspaikalla rannalla. Vuorossa oli kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitto (lokki) tuli pienen poukaman yli rantapusikon taakse veteen (ehkä 30m matka?), ammuttiin laukaus. Heiton jälkeen ampuja siirtyi koirakon toiselle puolen ja koirakko sai kääntyä 90 astetta kohti avovettä. Toinen heitto (lokki) tuli veneestä avoveteen n. 70-80 metrin päähän rannasta ja tähän siis ammuttiin myös laukaus. Koira piti lähettää noutamaan ensiksi tämä viimeisenä heitetty lokki. Karma lähti hyvin, enää ei tarvinnut empiä veteenmenoa, ja eteni varmasti lokille asti. Palautuksessa se harmillisesti ajautui sivuun ja pyrki nousemaan rantaan lähempänä ohjaustehtävän paikkaa, kohdassa, josta se oli siis jo aiemminkin tullut ylös. Huolimatta, että ekan noudon palautus oli hieman haasteellinen, K muisti todella hyvin myös ensimmäiseksi heitetyn markkeerauksen. Yritin saada sitä lähtemään veden kautta noutoon, mutta se kiersi mieluummin rannan kautta (kuten teki moni muukin koira). 

Karma palauttaa kakkosmarkkeerauksen ensimmäisenä heitettyä lokkia. Vaikka arvostelussa lukeekin, että puutteita riistankäsittelyssä, niin kyllä se ainakin osaa kantaa hyvällä otteella! Kuva (c) Virpi Laaksonen

Tämän jälkeen jatkettiin hakua ja nyt oltiin edetty rantaa taas sellaiseen kohtaan, että koiran pääsi lähettämään "uudesta" paikasta hakuun. Haku-alueella oli jäljellä vielä neljä riistaa, kani, varis, fasaani ja lokki. Karma löysi ensin kanin. Tämän jälkeen riistan löytäminen teetti sillä töitä. Kivasti se kuitenkin jaksoi tehdä töitä ja keskittyä tehtävään! Sattumalta polkua pitkin koepaikkaa kohti tuli metsästä ihmisiä juuri, kun Karma oli hakualueella ja kaukana minusta. Äkilliset äänet hetken häiritsivät ja niille oli pakko vähän haukahdella. Karma pääsi kuitenkin jopa yllättävän hyvin häiriöstä irti ja pystyi kehotuksesta tulemaan minua kohti ja jatkamaan hakutyötä. Lopulta Karma sai hausta ylös vielä yhden variksen, ja tämän jälkeen tuomari pyysi kytkemään koiran.

Koira hakualueella ja ohjaaja miettii kuumeisesti, että missähän se koiruus mahtaa siellä kulkea... Kuva (c) Virpi Laaksonen

Tässä vaiheessa hymyilytti jo, kun tiesi, että me päästiin tekemään kaikki tehtävät ja onnistuttiinkin niissä! Miinuksena kaikessa tekemisessä oli, että Karma pudotteli riistoja minun jalkojeni juureen. Liekö koetilanne sitten paineistaneen sitä sen verran, että ei pystynyt ihan loppuun asti tekemään. Tuomari myös kommentoi lopussa, että hänestä Karma on aika tiukassa hallinnassa minulla ja että ehkä hitusen rennompi tekeminen auttaisi myös palautusten ongelmassa. Voivoi... pedantille tokoihmisille tämä laji on niin vaikea. Kun nytkin minusta tuntui, että K ei siirtymissä ollut niin kuulolla kuin olisi voinut eikä seuraamispaikassakaan ollut kehumista. Mutta joka kerta, kun tätä lajia tekee ja varsinkin kun käy kokeissa, niin pääsee aina hippusen syvemmälle lajin saloihin ja käytäntöön, mikä on oleellista ja mikä ei. Ei me nomeharrastusta sittenkään lopeteta, vaikka viimeksi sitäkin vähän jo mietin ;)

Karma oli suorituksen aikana mukavan hiljainen ja pysyi laukauksissa tosi kiltisti paikoillaan. Se myös ylitti itsensä kokeen tehtävissä, sillä eihän me oltu ikinä ennen tehty noin pitkää vesiohjausta tai noin pitkää vesimarkkeerausta. Ei ole ihan kaikista reiluinta koiraa kohtaa mennä testaamaan uuden osaamista koetilanteeseen, mutta onneksi nämä kummatkin tehtävät olivat hyvin motivoituja. Tuomari sanoi alkupuhuttelussaan, että varsinkin pitkän markkeerauksen tehtävänä tässä kokeessa oli testata koiran itseluottamusta, että uskaltaako se yksinään edetä vedessä niin kauas.

Niin ja se tulos... ME SAATIIN ALO2! Kerrassaan huippufiilis! :) Tuomarihan oli muuten sama, joka oli Pirkan kokeessa pari viikkoa sitten. Meidän suorituksen lopuksi kun saatiin suullinen arvostelu ja juteltiin hetki, kysäisinkin, että muistaako hän meidät edellisestä kokeesta. Hyvin kuulemma muisti ja olimme molemmat iloisia, että me Karman kanssa olimme nyt tässä pisteessä.

Karman kummankin nomekokeen arvostelut on nyt päivitetty tuonne Karman omalle sivulle.

Nome-kokeessa

Lauantaina 27.8. osallistuimme Karman kanssa kummankin ensimmäiseen nome-b -kokeeseen. Ei edes jännittänyt niin kamalasti, tai ainakin niin kuvittelin. Fiilis oli ainakin itsellä hyvin erilainen kuin esim. tokokokeeseen mennessä, jolloin on helposti maha kipeänä ja polvet tutisee. Todennäköisesti vain huijasin itseäni, että ei jännitä. Koiraa en pystynyt huijaamaan, joten oikeasti meitä loppupeleissä jännitti molempia aika paljon.

Koe oli minusta aika kivanoloinen ja suoraviivainen. Ensin lyhyt seuruutus ensimmäiselle lähetyspaikalle. Siitä tuli kakkosmarkkeeraus, ensimmäinen heitto variksella metsänrajaan ja toinen heitto lokilla korkean kaislikon taakse avoveteen. Molemmat markkeerausheitot motivoitiin ensin sorsapillillä ja sitten laukauksella. Markkeeraustehtävän suorittamisen jälkeen käännyttiin, ammuttiin laukaus ja seurautettiin koiraa lyhyt matka rantaan, josta oli ohjaus sorsalle avoveteen (n. 20m). Tämän jälkeen siirryttiin hakuruutuun, jossa riistana oli kani, kaksi fasaania ja kolme lokkia. 

Karman ja minun suoritus loppui varsin lyhyeen. Markkeerauksessa K lähti ensin noutamaan lokkia, mutta pikkukoira jäikin sitten arpomaan kaislikkoon avoveden reunalle, eikä ilmeisesti uskaltanut edetä siitä veteen asti (en nähnyt itse tilannetta, eikä oikein tuomaritkaan, mutta sain onneksi veneessä olleelta heittäjältä kuvauksen tilanteesta). Tässä meni aika kauan aikaa, eikä K tämän jälkeen enää muistanut ensimmäistä markkeerausta, koska se lokki jäi kuitenkin painamaan selvästi sen mieleen. Päästiin kuitenkin vielä yrittämään ohjausta. Ekalla lähetyksellä K teki saman, minkä moni muukin ja alkoi siinöä 5-10 m päässä kääntyä sivuun (tässäkin Karmalla varmaan oli vieläkin mielessä se markkeerauslokki). Uusi lähetys, ja Karma eteni hyvin, vähän vinoon tosin. Lähihakupilliä se kuunteli ja saikin hajun riistasta.. Mutta samalla hetkellä Karma jäi myös kiini lumpeisiin, eikä päässytkään etenemään, mikä aiheutti sillä tässä jännässä tilanteessa jo niin paljon painetta, että se koki turvallisemmaksi palata takaisin minun luokseni rantaan. Tuomarin tulkinnan ja sääntöjen mukaan tämä oli riistasta kieltäytyminen, joten koe oli sitten siinä.

Harmi homma. Tehtävät olivat sellaisia, että ne olisivat hyvinkin olleet meille kyllä suoritettavissa, mutta tällä kertaa kävi näin. Yritetään ottaa opiksi ja hakea rennompaa asennetta ensi kerralle :) Karma tuntui seuruussakin aika tahmealta, mikä kyllä suorituspaikalla heti paljasti sen, että koira alkaa paineistua. Laukauksissa Karma oli kivasti, pysyi paikallaan ja oli äänettä (yllättävän moni koira hilasi takapuoltaan eteenpäin laukausten myötä jne.). Odottelupaikalla ennen suoritusvuoroa Karma meinasi vinkua, ja puutuin siihen varmaan liian voimakkaasti (tästä meinasi iskeä itselle paniikki, että nyt mulla on just sellainen huutava tolleri käsissäni...), joten tämäkin paineisti koiraa ihan turhaan.

Arvostelussa kehuttiin kyllä yhteistyötä ja koiran hallintaa.

Käytiin sitten sunnuntaina itsekseen tekemässä riistoilla samankaltaiset tehtävät kuin kokeessa oli. Varsinkin se ohjaus jäi minua harmittamaan tosi paljon, kun koira oli kuitenkin edennyt sinne riittävän matkan päähän tosi hyvin, Omissa treeneissä ei ollut ongelmia tehtävissä (pl. pudotti lokin kertaalleen sitä palauttaessaan), joten se on se koetilanne...

Ei tosin oltu ainoita. Meitä edeltäneiden kahden koiran suoritukset loppuivat markkeeraustehtävään riistasta kieltäytymisestä johtuen. Meinasi tulla jopa vähän hoppu meille siirtyä suorituspaikalle, kun vuorot menivätkin yhtäkkiä niin nopeasti eteenpäin.

Yhteen kokeeseen olen vielä ilmoittanut Karman tälle syksylle. Sen jälkeen vetäydytään sitten kotiin kasvamaan ja kasvattamaan henkistä kapasiteettia. Tai sitten keskitytään vain pelkästään siihen tokoon ;)