Lauantaina 27.8. osallistuimme Karman kanssa kummankin ensimmäiseen nome-b -kokeeseen. Ei edes jännittänyt niin kamalasti, tai ainakin niin kuvittelin. Fiilis oli ainakin itsellä hyvin erilainen kuin esim. tokokokeeseen mennessä, jolloin on helposti maha kipeänä ja polvet tutisee. Todennäköisesti vain huijasin itseäni, että ei jännitä. Koiraa en pystynyt huijaamaan, joten oikeasti meitä loppupeleissä jännitti molempia aika paljon.
Koe oli minusta aika kivanoloinen ja suoraviivainen. Ensin lyhyt seuruutus ensimmäiselle lähetyspaikalle. Siitä tuli kakkosmarkkeeraus, ensimmäinen heitto variksella metsänrajaan ja toinen heitto lokilla korkean kaislikon taakse avoveteen. Molemmat markkeerausheitot motivoitiin ensin sorsapillillä ja sitten laukauksella. Markkeeraustehtävän suorittamisen jälkeen käännyttiin, ammuttiin laukaus ja seurautettiin koiraa lyhyt matka rantaan, josta oli ohjaus sorsalle avoveteen (n. 20m). Tämän jälkeen siirryttiin hakuruutuun, jossa riistana oli kani, kaksi fasaania ja kolme lokkia.
Karman ja minun suoritus loppui varsin lyhyeen. Markkeerauksessa K lähti ensin noutamaan lokkia, mutta pikkukoira jäikin sitten arpomaan kaislikkoon avoveden reunalle, eikä ilmeisesti uskaltanut edetä siitä veteen asti (en nähnyt itse tilannetta, eikä oikein tuomaritkaan, mutta sain onneksi veneessä olleelta heittäjältä kuvauksen tilanteesta). Tässä meni aika kauan aikaa, eikä K tämän jälkeen enää muistanut ensimmäistä markkeerausta, koska se lokki jäi kuitenkin painamaan selvästi sen mieleen. Päästiin kuitenkin vielä yrittämään ohjausta. Ekalla lähetyksellä K teki saman, minkä moni muukin ja alkoi siinöä 5-10 m päässä kääntyä sivuun (tässäkin Karmalla varmaan oli vieläkin mielessä se markkeerauslokki). Uusi lähetys, ja Karma eteni hyvin, vähän vinoon tosin. Lähihakupilliä se kuunteli ja saikin hajun riistasta.. Mutta samalla hetkellä Karma jäi myös kiini lumpeisiin, eikä päässytkään etenemään, mikä aiheutti sillä tässä jännässä tilanteessa jo niin paljon painetta, että se koki turvallisemmaksi palata takaisin minun luokseni rantaan. Tuomarin tulkinnan ja sääntöjen mukaan tämä oli riistasta kieltäytyminen, joten koe oli sitten siinä.
Harmi homma. Tehtävät olivat sellaisia, että ne olisivat hyvinkin olleet meille kyllä suoritettavissa, mutta tällä kertaa kävi näin. Yritetään ottaa opiksi ja hakea rennompaa asennetta ensi kerralle :) Karma tuntui seuruussakin aika tahmealta, mikä kyllä suorituspaikalla heti paljasti sen, että koira alkaa paineistua. Laukauksissa Karma oli kivasti, pysyi paikallaan ja oli äänettä (yllättävän moni koira hilasi takapuoltaan eteenpäin laukausten myötä jne.). Odottelupaikalla ennen suoritusvuoroa Karma meinasi vinkua, ja puutuin siihen varmaan liian voimakkaasti (tästä meinasi iskeä itselle paniikki, että nyt mulla on just sellainen huutava tolleri käsissäni...), joten tämäkin paineisti koiraa ihan turhaan.
Arvostelussa kehuttiin kyllä yhteistyötä ja koiran hallintaa.
Käytiin sitten sunnuntaina itsekseen tekemässä riistoilla samankaltaiset tehtävät kuin kokeessa oli. Varsinkin se ohjaus jäi minua harmittamaan tosi paljon, kun koira oli kuitenkin edennyt sinne riittävän matkan päähän tosi hyvin, Omissa treeneissä ei ollut ongelmia tehtävissä (pl. pudotti lokin kertaalleen sitä palauttaessaan), joten se on se koetilanne...
Ei tosin oltu ainoita. Meitä edeltäneiden kahden koiran suoritukset loppuivat markkeeraustehtävään riistasta kieltäytymisestä johtuen. Meinasi tulla jopa vähän hoppu meille siirtyä suorituspaikalle, kun vuorot menivätkin yhtäkkiä niin nopeasti eteenpäin.
Yhteen kokeeseen olen vielä ilmoittanut Karman tälle syksylle. Sen jälkeen vetäydytään sitten kotiin kasvamaan ja kasvattamaan henkistä kapasiteettia. Tai sitten keskitytään vain pelkästään siihen tokoon ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti