Elokuun puolen välin jälkeen alkoi minulla vihdoin kesäloma ja suuntasimme auton nokan kohti Itä-Suomea. Pääkohteena meillä oli Koli, josta olin haaveillut jo viime vuonnakin, mutta häiden takia ei silloin ehditty patikkaretkeä toteuttaa. Kiersimme Herajärven kierroksen, rengasreitin, josta puhutaan ns. 40km lenkkinä. Meille matkaa kertyi kuitenkin gps:n mukaan vain n. 35 km. Eipä sillä, tämä oli pisin reitti, jonka itse olen rinkka selässä kävellyt. Karma ollessa pentujansa hoivaamassa reissukoirana oli tällä kertaa mukana vain Vala.
Ajeltiin torstaina 17.8. Tampereelta Kolille ja lähdettin iltapäivällä liikkeelle reput selässä. Painoa repuissa oli aika paljon, mutta sinänsä mitään turhaa ei tällä reissulla ollut mukana. Vähän sentään olen viisastunut pakkaamisessa. Vieläkin olisi silti kiva saada painoa pienemmäksi, siinäpä tavoitetta sitten seuraavalle reissulle.
Auto jäi tosiaan Ukko-Kolin parkkikselle ja siitä lähdettin tarpomaan jalan eteenpäin. Ukko-Kolilla olikin melkoinen vilinä ihmisiä. Hassu lähteä itse rinkan kanssa liikkeelle, kovapohjaiset vaelluskengät jalassa ja sauvat käsissä, kun edellä kävelee nainen kainalossaan tyylikäs nahkainen käsilaukku ja jalassaan korkokengät. Ensimmäisen 2,5 km jälkeen saatiin kuitenkin kävellä varsin rauhassa, onneksi.
Ostin sauvat ennen tätä reissua, ja nyt olin siis ekaa kertaa liikeellä niiden kanssa. Alkuun oli vähän hakemista rytmissä, että miten niitä kannattaa siinä käsissä heilutella... Pian lähti kuitenkin sujumaan ja olihan niistä suuresti apua varsinkin kaikissa nousuissa. Valalle otettiin reissuun joustoremmi, joka oli meillä kiinni rinkan lantiovyössä. Vala kulki tosi kivasti edellä, joten remmisysteemi oli toimiva eikä jäänyt jalkoihin. Vähän turhankin paljon V tosin innostui välillä vetämään (minun makuuni), meinasi alamäissä välillä hirvittää. Muutenkin tietysti koiran kanssa menee oma aikansa löytää yhteinen kävelyrytmi. Pääasiassa tykkäsin kuitenkin tästä systeemistä, eikä hartiatkaan vetäneet yhtään jumiin koko reissun aikana.
Ensimmäisen yön leiripaikaksi valikoitui Ryläys. Siellä oli kiva kota, jossa istuimme iltaa ja teimme ruuat. Nuotiopaikkakin olisi ollut, mutta totesin, että vältymme paremmin niiltä vähiltäkin hyttysiltä siellä kodassa. Itikoita reissulla tuli muuten vastaan todella vähän, olipas kivaa! Yön nukuimme teltassa. Ryläyksellä saimme olla ihan rauhassa, siellä ei ollut ketään muita yöpyjiä. Testasimme taas reissulla uusia retkiruokavaihtoehtoja. Ekan illan päivälliseksi valmistettiin tortilloja, joissa täytteenä jauhelihaa (kuivasin itse kotona ennen reissua), papuja ja kurkkua + salsaa. Painava ruoka, mutta sopi ekana päivänä syötäväksi.
Seuraava aamu oli ensin kirkas, mutta aamupalan aikana sadepilvet kertyivät ja liikkeelle lähdettiin reippaan sadekuuron saattelemina. Onneksi varsinainen sade oli kuuro, loppupäivänä ei satanut enää, mutta metsä oli toki kovin märkä koko päivän ajan. Sade toi myös tiheän sumun, joten Herajärven maisemat olivat jokseenkin harmaat meille... Päivän etappi oli kolmen päivän reissun pisin ja rankin kaikkine nousuineen ja laskuineen.
Toisen yön vietimme Lakkalan telttailualueella. Siellä olikin samaan aikaan neljä muutakin telttaa. Muutamien kanssa istuimme iltaa nuotiopaikalla ruokaa tehden ja jutustellen. Saimme ihailla kaunista auringonlaskua. Ihan meidän teltan vieressä oli lehmien laidun, ja vähän ennen Lakkalaan tuloa näimme myös paljon lampaita. Valaa eivät nämä juuri kiinnostaneet, vähän se niitä katsoi ja totesi sitten, että olkoot. Muista ihmisistäkään se ei juuri välittänyt, paitsi sitten kun sille tarjottiin syötäväksi ruokien jämiä. Ihanan helppo koira <3 Meillä oli kokeilussa päivälliseksi sienirisotto (nam!) ja jälkkärinä kaura-omenapaistos vaniljakastikkeella (super-nam!) ja rommikaakaot.
Yöllä satoi pikkuisen, mutta seuraavana päivänä oli kaunis puolipilvinen keli. Minulla alkoi jalkat kipeytyä aika paljon, varmaan kun oudokseltaa tuli käveltyä pitkää matkaa noin kovapohjaisilla kengillä. Maaliin kuitenkin päästiin iltapävällä ihan hyvissä ajoin, loppumatka olikin osin paljon helpompaa maastoa, joten kävelyvauhtikin oli sitten kovempi. Vala oli edelleen täynnä intoa, se selvästi tuntui nauttivan tästä reissusta.
Jos Ukko-Kolilla oli lähteissä vilinää, niin se ei ollut mitään verratuna lauantai-iltapäivää, jolloin palasimme takaisin autolle. Huh. Itse ihan hikisenä ensimmäisenä riisumassa kenkiä ja sukkia pois jaloista ja samaan aikaan ohi kävelee ihmisiä hienoissa juhlatamineissaan (ilmeisesti Kolin hotellilla oli jokin tilaisuus).
Kolilta ajeltiin yöksi hotelliin Nurmekseen. Seuraavana päivänä matka jatkui kierrellen siellä sun täällä pitkin Itä-Suomea.
Kävimme kääntymässä Suomen ja Euroopan Unionin itäisimmällä paikalla, Suomen ja Venäjän rajalla. Kuvassa taustalla näkyy tolpat, joiden välistä raja kulkee. Keskellä korpea päädyimme myös poliisien puhalluttamaksi. Olikin sitten kai reissun ainoat poliisit, joita edes vastaan tuli. Kaikkea sitä.
Yöpaikka löytyi Joensuusta, ja seuraavana päivänä kiertoajelu taas jatkui.
Tässä kuvassa ollaan Punkaharjulla tutustumassa juoksuhautoihin. Päivä oli pilvinen ja alkoi sadellakin, joten tuumasimme, että uskaltaa ihan hyvin jättää koiran autoon odottelemaan Savonlinnassa ja pääsimme itse tutustumaan Olavinlinnaan. Seuraavan yön majapaikka oli Lappeenrannassa.
Viimeinen päivä oli myös sateinen, mutta kierreltiin silti tutustumassa sodan aikaisiin esineisiin ja rakennelmiin. Kivoja kohteita, kun pystyi koiraakin pitämään mukana. Miehikkälän Salpalinja oli mielenkiintoinen paikka, sinne jäi hirmuisen monta geokätköäkin odottelemaan uutta reissua...
Keskeltä metsää löytyi bunkkeri (menimme geokätkön perässä metsään), jota kävimme tutkimassa.
Kotimatka sitten vielä Porvoon ja Brunbergin tehtaanmyymälän kautta ;) Eipä muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan...
