Taannoisella kirjastoreissulla koirakirjahyllystä löytyi Marita Axin, Pekka Hannulan, Kirsi Kentalan ja Eija Wegeliuksen Koiralle pentuja -kirja (2011). Teos vaikuttikin heti mielenkiintoiselta - ja lisäksi se käsittelee osin samaa aihetta, kuin aiemmin keväällä lukemani Kansainvälinen kasvattajakirja.
Kirjassa käsitellään pentujen teettämiseen liittyviä eri asioita aina emän/isän valinnasta/sopivuudesta pennuttamiseen pentujen luovutusikään asti. Kirja on rakennettu niin, että kussakin teemassa on muutama eläinlääkärin ja kasvattajien mielipide ("minä"-muodossa kirjoitettuna, vaikkakaan kirjoittajia ei tekstin yhteydessä yksilöidä kasvattaja/eläinlääkäri -luokittelua enempää. Esipuheessa kerrotaan kirjan tekoon osallistuneiden henkilöiden nimet).
Sinänsä mielenkiintoinen teos, sillä pentujen teettämistä ei lähestytä opaskirjamaisesti, vaan ihmiset ovat kertoneet omista käytännön kokemuksistansa ja näkemyksistänsä. Välillä eteen sitten tulikin aikamoisia kauhujuttuja, mitä kaikkea voi tapahtua... sikälikin kyllä ihan hyvä kirja luettavaksi, kyllä tämä ajatuksia herätti.
Ajatuksia herätti myös kirjan astutus-luvussa esitelty "nartun avaus". En tiedä, olenko itse liian herkkä, mutta minua kyllä todella ällötti lukea siitä. Ihan oikeasti. Jos uros ei nartun rakenteen/kuivuuden/tiukkuuden takia pysty astumaan narttua luonnollisesti, niin pitääkö ihmisten sitten puuttua siihen väkivalloin...
Tämän lukemisen jälkeen oli onneksi hirveän lohdullista, että seuraavana päivänä postilaatikkoon kolahti Koiramme 5/2013, jossa käsiteltiin luonnollisen astumisen tärkeyttä ym. :) Ko. lehden artikkelissa vedotaan myös eläinsuojelulakiin ja todetaan, että narttua ei saa pakottaa (todetaan, että jos narttu kieltäytyy voi syynä olla esim. kipua aiheuttava fyysinen este).
Mielipiteitä on monia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti