maanantai 29. huhtikuuta 2013

Harrastukset uuden ohjaajan kanssa

Vala ja Johannes ovat nyt jonkin aikaa tässä ehtineet treenailla nomejuttuja. Aika paljon on tehty helpohkoja perusasioita, yhteistyötä ja kuuliaisuutta painottaen. Valaa ei ohjaajanvaihdos ole isommalti tuntunut haittaavan. Toistaiseksi olemme treenailleet vain itsenäisesti ilman treeniseuraa, mutta kai sitä pitää jossain vaiheessa taas hakea häiriötä ym. muiden läsnäolostakin. Eri treenipaikkoja on kuitenkin käytetty aika tehokkaasti, on ollut eri metsiä, kenttää, peltoaukeata, vettä virtaavan ojan ylitystä jne.

Viime viikolla sulateltiin pitkästä aikaa riistaa mukaan yksiin treeneihin. Kävin vetämässä Valalle laahausjäljen pellolle/niitylle - jälkeä ei ollakaan kaiketi sitten viime kesän taippareiden jälkeen tehty lainkaan... Aluksi Vala olikin aika pihalla touhusta (tässä ehkä vaikutti vähän myös uusi ohjaaja ja ohjaustyyli) ja se pyrki vaihtamaan hauksi ja muuten vaan juoksenteluksi. Parin lähetyksen jälkeen sen aivoissa taisi syttyä lamppu, minkä jälkeen sen jäljesti ilmavainulla kaadolle, jonka palautti hienosti.



Tämän jälkeen tehtiin markkeerausharjoituksia vaakuilla minun toimiessani heittäjänä (ja valokuvaajana!). Ykkösiä ja kakkosia, joita on muutenkin tässä tehty aika paljon. Joskohan ne kakkosetkin alkavat tässä vähitellen sujua. Vala oli hirveän hyvä riistalla: ei suuremmalti empinyt eikä varsinkaan kysellyt ohjaajalta varmistusta. Hienoa!

Viikonloppuna kävimme yhdessä vetämässä tämän vuoden ensimmäisen verijäljen Valalle. Pituutta jäljellä oli ilmeisesti 200-300 metriä, ikää n. 6½ h. Johannes kulki liinan päässä, minä tulin perässä kameran kanssa keräillen samalla merkkejä pois puista. Valaa kiinnosti erittäin paljon, mutta jäljestysvarmuus on kuitenkin (ainakin vielä tällä vähäisellä harjoittelulla) vähän sitä ja tätä. Paikoin V eteni ihan hyvin, mutta se myös häiriintyy suhteellisen helposti ympäristöstä ja saattaa hukata jäljen lähtiessään ihmettelemään jotakin muuta. Erinomaisen hyvää tässä suorituksessa oli kuitenkin Valan omatoimisuus, eli se oli itse menossa johonkin suuntaan, eikä pysähtynyt kysymään ohjaajalta apuja.

Tänä vuonna pääsimme siis ainakin korkkaamaan mejä-kauden hyvissä ajoin! Jos sitä vaikka ehtisi vähän useammankin harjoitusjäljen kesän aikana tehdä...










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti