torstai 7. helmikuuta 2013

Nomeilua

Ajattelin ensin pistää kaikki treenikuulumiset samaan postaukseen, mutta koska tuosta edellisestä toko-jutusta tuli jo aika pitkä, niin päätin tehdä nomeiluista oman tekstinsä.

Kävimme tiistaina Elinan ja Vilpun kanssa nomeilemassa. Kiva saada treeniseuraa! Tulee vähän enemmän motivaatiota itsellekin.. ja on pakko lähteä treenaamaan, kun on kerrankin sopinut jonkun kanssa treffit.

Vala teki järven jäällä linjaa ja markkeerauksia. Oikeastaan aika helppoja juttuja, mutta eipä me olla tosiaan hirveästi tässä mitään harjoiteltukaan. Tosin nyt tuntuu, että toistan tätä samaan juttua koko ajan. Alkaa jopa omaan korvaan haiskahtaa vähän puolustelulta "no ei se mitään osaa, koska ei me olla treenattu". V taitaa silti osata yllättävän paljon, joten ehkä olisi syytä miettiä jatkossa treenejä vähän tarkemmin ja uskaltaa tehdä jotakin haastavampaa.

Kävelimme jään yli melkein vastarannalle asti. Jätin lähtiessä rannalle kaksi damia Valan nähden. Päästyämme toiselle puolen lähetin V:n hakemaan ekan damin. Olisko ollut 100m linja? Olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä kyllä... joka tapauksessa, ihan kohtuu pitkä. Tämän jälkeen tehtiin toiselle rannalle kaksi helppoa (30 m päähän) ykkösmarkkeerausta, riistalla. Sitten lähetin Valan vielä hakemaan linjalta sen toisen damin.


Linja oli vähän tyhmästi tehty. Oma moka täysin. Hirveän fiksusti kun ajattelin, että miten hyvä sivutuuli meillä on markkeerauksissa. No joo, jos tehdään vastakkaiseen suuntaan linja, niin on se sivutuuli siinäkin sitten... tästä johtuen Vala sitten painuikin aika vinoon. Toisaalta se kyllä käytti hyvin nenäänsä ja sai helposti molemmat damit ylös. Linja kannalta siis huono treeni, mutta oikeestaan kokonaisuutena kuitenkin ihan jees.

Markkeerauksissa Vala pääsi kohtaamaan ihan uusia tuttavuuksia: heinäsorsan ja tavin. Vala lähti noutoihin täysillä, mutta stoppasi ihmettelemään riistalla. Piti näitä siinä ilmeisesti jonkin aikaa puntaroida ja miettiä. Maltoin itse olla ihan hiljaa ja annoin Valan tehdän itsenäisesti ratkaisunsa (kertaalleen se kääntyikin kyselemään multa neuvoja). Taisivat ne kaksi hernettä siellä koiran päässä kohdata toisensa, ja Vala palautti riistat minulle hyvällä otteella. Ylläoleva kuva on vähän feikki. Kamera ei olisi hämäränä talvipäivänä pysynyt liikkuvan koiran mukana, joten piti ottaa lavastettu poseerauskuva. Ja kuvahan oli pakko saada siksi, että tästä piti tulla 365-haasteen päivän kuva. Lopulta tosin päädyin ottamaan toisen kuvan haasteeseen, kun V niin söpösti illalla käpertyi nukkumaan lammas-pehmolelunsa kanssa.

Seuraavana aamuna tein V:lle vielä kylppärissä pari mininoutoa variksilla. Vaakut olivat puolijäisiä oltuuaan yön yli autossa. En tiedä, olisivatko olleet sen takia V:n mielestä vähän epämiellyttäviä, omaan käteen ne ainakin tuntuivat vähän inhottavan jäätäviltä. Vähän piti siis vääntää kättä, että Vala otti vaakut kantoon. Tai sitten vaakut olivat sorsien jäljeen muuten vaan ällöjä. Niin tai näin, pitäisi ehkä tehdä joskus V:lle ihan kunnon riistatreeni pitkästä aikaa. Tosin talvi ehkä vietetään vielä hiljaiseloa, ja paneudutaan asioihin enemmän lumien sulettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti