Tänään oli taas niin huonot tokotreenit, että itkettää (no osasyynä varmaan on ihan helvetillinen niska/olka/yläselkäkipu, jonka vuoksi koko vasenta puolta yläkropasta vihloo aivan älyttömästi). Automatkan kotiin mietin vaan, että mitä mä olen mennyt tekemään, että tästä on tullut yksi iso virheiden ketju koko hommasta. Edellisten kisojen jälkeen kaikki on vaan tuntunut lahoavan käsiin, juuri kun kaikki alkoi näyttää hyvältä (ja ne kisatkin menivät oikeasti tosi hyvin).
Ensin levisi ruutu. Tai no tämähän karahti kiville jo kisoissa, kun V otti kohteekseen sen luoksarin merkkitötsän. No tätähän on sitten treenattu - ja samaa virhettä toistettu useampaan kertaan. Ai kun kiva.
Sitten meni luoksari. Eräissä treeneissä V ei pysähtynytkään ekalla stopilla seisomaan, vaan alkoi tarjota maahanmenoa - ja sitähän jatkui.
Tänään vuorossa oli tunnari. Vala ei haistellut ollenkaan, vaan paineli suoraan kapuloille ja alkoi summamutikassa nostella niitä.
Miksi tämä menee näin huonosti? Miksi mä en osaa lukea koiraa ja saa korjattua virheitä?
Joku ääni mielen perukoilla kirkuu nyt täysiä, että pysähdy ajattelemaan ja nollaa tilanne. Miksi minä aina hoen, että jos tulee virhe, niin pitää helpottaa tehtävää ja siten tarjota koiralle onnistuminen, mutta en koskaa tee sitä käytännössä? Miksi pitää jääräpäisesti hinkata sitä juttua asenteella "kyllä se tämän jo osaa", kun selkeästi koirasta näkee, että se ei nyt ainakaan kyseisellä hetkellä suoriudu tehtävästä?
Treenipäivis mallia kynä & paperi oli tosi hyvä idea. Se vaan jäi pitämättä tuossa joulun jälkeen, ja nyt on taas menty ilman mitään. Toki mielessä on jotain suunnitelmia, mutta olisi varmaan aika paljon fiksumpaa uhrata muutama minuutti enemmän suunnitteluun ja kirjata asioita paperille. Pakko ryhdistäytyä.
-----------------------------------------------------------------------
Päivän iloisena asiana on, että gradu on aikataulussaan. Tavoitteena oli saada teoriaosan eka versio valmiiksi tammikuun loppuun mennessä, ja tavoite on nyt saavutettu. Paljon on toki tekemistä vielä jäljellä, mutta yksi etappi tällä saralla on nyt ohitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti