Pääsiäisen rallykisat

Pääsiäislauantaina osallistuin Valan kanssa jälleen kotiseuran rally-tuplakisoihin. Nyt vuorossa oli ensimmäisen AVO-luokan startit.

Osallistuin edellisellä viikolla yhteen ratatreeniin, jossa päästiin vähän vielä viilaamaan pikkujuttuja ja testaamaan asioita. Selväksi tuli ainakin, että hosumisella jo hoppuiluilla me ei tässä lajissa pitkälle pötkitä. Ja oikeasti, tästä havainnosta oli todella hyötyä kisoissa! Maltoin olla panikoimatta, muistin hengittää ja pystyimme Valan kanssa etenemään radat läpi sujuvasti. Hirveän helposti alan itse radalla jo tähyillä seuraavaa ja sitä seuraavaa kylttiä sekä miettiä niiden suorittamista, ja tässä vaiheessa onkin sitten jo koko pakka jo levällään ja tulee tehtyä virheitä, koska ajatus ei ole enää mukana nykyhetkessä ja siinä, mitä ollaan parhaillaan tekemässä.

Ensimmäiseltä radalta otin hylkäyksen, kun ratasuorituksen jälkeen mitään ajattelematta kytkin Valan normaalisti hihnaan sen puolikuristavaan pantaan. Hupsheijaa. Tuomarikin oli mielettömän pahoillaan tästä. Tehtiin kuulemma virheetön ratasuoritus. Paperiin kirjattin arvosteluksi: "Upea suoritus, upeaa yhteistyötä, erinom. ohjaus". Tästä hyvästä meille ojennettiin kuitenkin tuomarin palkinto, mikä vähän lievensi minun ketutustani.

Ja kisan jälkeen läksin sitten pantakaupoille. Pakko se on jatkoa varten hankkia sellainen panta, jonka kanssa ei voi tehdä enää vastaavia idioottivirheitä.

Voi myös rehellisesti kertoa, että toisella radalla keskittyin lopussa todella huolellisesti koiran kytkemiseen, että hihna meni kiinni siihen lenksuun, ettei panta "kurista" koiraa (Valan puolikurkkari ei nyt toki muutenkaan kurista koiraa, edes siinä tiukimmassa asennossa :) Se on vaan laiskan ihmisen panta, joka on ihanan helppo sujauttuaa koiralle.)

Tokalla radalla tehtiin myös virheetön suoritus, eli tulokseksi kirjattiin täydet sata pistettä. Tällä radalla sijoituimme myös ensimmäiseksi.

Ekan radan loppu tuli myös videolle. Katselin sitä vähän ihmeissäni jälkeenpäin. Näytettiinkö me oikeasti noin hyviltä? Minulla oli edelleen vähän sellainen olo, että seuruu (varsinkin spiraalit ja pujottelut) oli tahmeata ja V oli huono... hitot, koirahan tekee tässä ihan älyttömän hyvin!

Alkuvuoden nomet

Syytetään ennen kaikkea minun työtäni ja sen alkuvuoteen painottuvaa luonnetta, että blogi on tosiaankin viettänyt, muutamaa tulosraportointia lukuunottamatta, todellista hiljaiseloa. Tässä tekstissä on tarkoitus olla koottuna alkuvuoden nometreenailujuttuja.

Tammikuussa treffattiin Karman sisarusten kanssa ja meitä oli jälleen koutsaamassa Rasmus-iskän omistaja Päivikki. Oli järkyttävä pakkaskeli, minä en itse yhtään kestä tuollaista, kun sormet ja varpaat on heti ihan umpijäässä ja tunto häviää.. Karman kanssa katsottiin linjaa, koska minulla oli kovasti fiilis, että koira ei osaa mitään, ei tajua mitään, enkä minä osaa yhtään kertoa sille, mitä siltä odotan. Tehtiin lumisella pellolla helpohkoja linjoja tyhjien alueiden yli + muutamissa kohdin koiran piti ylittää ristikkäin kulkeva polku. Karppahan näytti vallankin osaavan, keskittyi kivasti ja teki pidempiä linjoja, kuin mitän olin sen kanssa siihen mennessä edes uskalatanutkaan kokeilla (epäonnistumisen pelossa kun ei oltu tehty sitten juuri mitään...).

Koda, Karma, Ahti, Rico, Tarmo & Leo.

Kaikki "pennut" koossa :)

Linjatreenejä on jatkettu itsenäisesti. Kylläkin melko harvakseltaan treenaillen, pakko myöntää. On tehty pidempiä linjoja järven jäällä, vieden damit takakautta, jolloin koira menee aina linjaa tyhjän alueen yli. Nyt voidaan jo oikeasti puhua useiden kymmenien metrien linjoista (meille/minulle jo varsin iso askel!). Itsekseen treenailleen minulla on ollut aina molemmat koirat mukana. Viimeisimmällä kerralla oli aika yllätys huomata, että K meni n. 60-70 m linja kuin vettä vaan, mutta Valalta jäi tämä tehtävä suorittamatta, sillä ei ollut mitään käryäkään siitä, että pitäisi edetä suoraan eteenpäin eikä luottoa siihen, että sieltä se noutoesine löytyy. Damit vielä oli viety yhdessä koirien kanssa (kävelin samalla lämppälenkkiä jäällä), tauko linjalle lähetykseen oli kyllä aika pitkä (piti väistellä yhtä irtokoiraa yms.), mutta olin jättänyt damit pystyyn hankeen, joten ne olivat kyllä ihan selvästi näkyvissä. Valan kanssa käveltiin sitten lopulta yhdessä suoraa linjaa katsomaan se dami, käveltiin takaisin ja sitten lähetin koiran noutoon. Sen se sentään osasi.

Lisäksi on tehty kellotauluharjoitusta lyhyillä matkoilla. Näissä kaikissa omissa treeneissä Karmalla on ollut minusta tosi kiva ilme, se keskittyy ja sillä on nyt selvästi ajatus eteenpäin menosta. Tykkään! 

Treeneissä minulla on myös ollut mukana selvästi kaksi aikuista järkevää koiraa. Kumpikin koira voi olla ilman hihnaa. Kutsun jomman kumman tekemään minun kanssani töitä ja toisen tehtävä on sitten odotella paikoillaan rauhassa sillä välin. Ja tämähän toimii oikeasti, ihan älyttömän kivaa ja helppoa! Tehtiin kerran jopa "parihakua", kun laiskana en jaksanut käydä itse keräämässä dameja pois, vaan lähetin koirat sitten vuorotellen noutoon... kumpikin lähti omalla luvallaan ja jäi toinen pysyi nätisti odottamassa sillä välin, eikä mistään kuulunut pienintäkään piippausta. Ihanaa, kun arki toimii hyvin kahden koiran kanssa :)

Kuumenemisesta on kuitenkin pakko mainita, että muissa tilanteissa Valasta näkyy helposti kierrosten nousua ja sen on välillä vaikeahko rauhoittua (kun kyse siis noutohommista). Esim. parilla metsälenkillä sillä on mennyt kuppi nurin, kun on päässyt tekemään yhden noudon, ts. loppulenkin aikana se vaan kyttää minua. Karma taas vastaavassa tilanteessa tekee sen yhden noudon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan lenkkiä eteenpäin rennon oloisena tavalliseen tapaan. 

Viime viikonloppuna oltiin Nuuskujen tokokouluttajaporukalla Susanna Salosen nomekoulutuksessa. Osallistuin Karmalla. Vala oli myös mukana ja sai pönöttää välillä Johanneksen kanssa pellon laidalla ihan vaan katselemassa. Tehtiin ohjausharjoituksia sekä vähän markkeerausta ja "metsästystä" (lähihakua). Minulle tämä koulutus avasi paljon silmiä ja tarjosi uutta. En tokikaan ole juuri ulkopuolisissa nomekoulutuksissa käynytkään, mutta esim. muutamista kuunteluoppilaana käydyistä on vähän jäänyt sellainen fiilis, että koulutukset eivät ole yhtään minun tasolleni eikä niistä siten ehkä saa kovin järkeviä juttuja irtikään. Tässä koulutuksessa osallistujina oli pari osaavaa koirakkoa ja sitten meitä oli neljä tasolla "taipparit läpi - alo".

Sain lisää eväitä ohjausten treenaamiseen, maaston hyödyntämiseen, omien käsien käyttöön, häiriöiden rakentamiseen, harjoitusten tason miettimiseen, tavoitteiden asettamiseen koiran toiminnalle... aika paljon kaikkea! Nome on kuitenkin itselle sen verran vieras laji, että selvästi tarvitsin myös ihan peruskoirankoulutusjuttujen läpikäymistä. Tästähän meinasi vallan puskea treeni-intoa... kirjoitin muistiinpanojakin vihkoon tästä koulutuksesta useamman sivun verran!

Karma oli aika hyvä, kun oikeasti miettii meidän tasoa. Tutustuttiin nyt ekaa kertaa oikeastaan kunnolla taakselähetykseen ja ohjauksen sivusuuntiin sekä kokeiltiin taas astetta vaativampia linjoja (esim. ojan ylitys, ojan ylitys vinottain). Ai hitsi, pikkukoirahan saattais osata vaikka mitä, jos sen kanssa treenaisi!

Karppakoira näytelmässä

N. 1,5h ajomatkaa suuntaansa, suolainen osallistumismaksu järkyttävän ahdas ja kuuma halli, postimerkin kokoinen esiitymiskehä, jossa liukas lattia... ja sitten tuomari toteaa, että koira on suunnilleen ruma kuin saapas. Voi että kun oli kiva lauantaipäivä, olisi sitä voinut jotakin muutakin ajallansa tehdä... Onneksi sunnuntaina pääsi vastapainoksi varsin antoisaan nomekoulutukseen, ettei mennyt koko viikonloppu hukkaan :)

Jämijärvi 19.3.2016

"Hintelä, hieman korkeajalkainen, lyhytrunkoinen narttu. Pieni pää, melko isot pyöreät silmät. Pysty lapa ja olkavarsi. Kovin tyhjä eturinta, rintakehän tulisi olla syvempi. Hieman takakorkea. Riittävästi kulmautuneet takaraajat. Karva melko lyhyttä mutta oikealaatuista. Puhdas kirkkaanpunainen väri. Sievät valkoiset merkit. Hyvin opetettu."

KÄY-T, tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen

"Ja voittoon tänään kaasutti tolleri!"

Eilen lauantaina kisattiin jälleen TamSKin rallykisoissa Valan kanssa. Viime kisastartin jälkeen on käyty treenaamassa tasan yhden kerran, ja silloinkin tehtiin vaan pikkuisen pujottelua yms. Eipä tuo haitannut, luotin kyllä, että Vala osaa. Ja oikeasti, olisi ehkä vähän hävettänyt, jos alle vuosi sitten TVA-arvon saavuttanut koira ei muka yhtäkkiä olisikaan osannut seurata...

Lähdin kisapaikalle ajoissa, koska päätin käydä Valan kanssa siellä lenkillä. Koe olikin sitten aika lailla myöhässä... ehdin tehdä 40 min lenkin ja sen jälkeen hallille palatessani alo-luokan ykkösryhmä oli vasta aloittamassa rataantutustumista! Alossa oli osallistujia 31 kpl, joten luokka oli aikataulullisesti jaettu kahteen ryhmään, ja me olimme siinä kakkosryhmässä aika loppupäässä. Minulle siis jäi tosi paljon aikaa seurailla muiden suorituksia ja opetella samalla rataa.

Edelleen tuntui aika paljon siltä, että olen vielä kovin pihalla rallyn käytännöistä, mutta ehkäpä tämän lajin sääntömaailmaan alkaisi vähitellen päästä syvemmälle mukaan. Tällä kertaa rataan sisältyi juoksuosuus, ja juoksussa tehtävä pujottelu, mikä oli minulle aika painajainen. Vala on tosi huono juoksuseuruussa (jätättää, ei käänny kunnolla). Nytkin radalla törmäsimme toisiimme pariin kertaan. Ihan pienesti kyllä, mutta sen verran kuitenkin, että minua ärsytti hirveästi ja koira tuntui siinä pujottelussa hirveän jähmeältä. Muuten rata meni aika kivan rennosti, ja sen juoksuosuuden jälkeenkin sain koottua paketin kasaan ja loppu oli kivaa. 

Juoksun ongelmat saattavat kuitenkin olla minun mielessäni vähän kohtuuttoman suuria, kun tuomari tuntui kuitenkin kovasti tykkäävän, ja kirjoitti arvostelulappuun yleisiksi kommenteiksi "Hyvä juoksu. Kaunista ja sujuvaa menoa." Olin aidosti yllättynyt, että tuloslistaan ilmestyi meidän nimien perään täydet 100 pistettä! En olisi uskonut! Mutta kyllä se hyvä tekemisen fiilis ja rentous kantaa eteenpäin :) Nyt oli huippukiva kisata Valan kanssa, tältä sen tekemisen pitäisi aina tuntua. 

Kolme koiraa saavutti alo-luokassa 100 pistettä, ja Valan aika oli kaikista nopein, joten pääsimme sitten vielä ykköspalkinnollekin. Kolmannen ja viimeisen alo-tuloksen myötä V sai myös tittelin RTK1 ja menolipun avoimeen luokkaan. Siellä alkaakin olla jo vähän enemmän sellaisia juttuja, että pitänee vähän enemmän treenatakin ;) Saati sitten siitä ylemmät luokat... huh, kun siellä olisi jo kaikenlaisia hirmuvaikean oloisia käännöskiemuroita (katselin tänä aamuna voi-luokan kylttejä..)! Toisaalta huomaan itsestäni, että tässähän meinaa vallan iskeä intoa alkaa oikeasti treenailla näitäkin kuvioita.

Karmalle tokosta AVO1

Eilen kisattiin taas oman seuran tokokisoissa (ah, joskus on pakko astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähteä halliaikaan kisaamaan johonkin muuallekin... mutta kun "omat" kisat on vaan niin kivoja, kun tietää että paikka on hyvä ja järjestelyt pelaa).

Kävin Karman kanssa jo hieman ex-tempore harjoittelemassa paikallaistumista koekehässä puolisentoista viikkoa sitten. Meillä oli valkkuryhmän treenit toisessa päässä hallia, kun toisessa päässä oli iltakoe. Kokeeseen tulikin sitten akuutti tarve saada häiriökoirakko avo:n paikallaoloon, joten meidät hälyytettiin kehään. En siinä sitten ehtinyt edes remmiä etsiä, joten nappasin vaan Karppan kainaloon ja pujoteltiin koirakoiden (alo-luokkalaiset odottelivat jo oman luokkansa alkua siinä) välistä kehää. Hienosti pikkukoira keskittyi paikkikseen, vaikka tulikin melkoisen lentävä lähtö.

Nämä kisat etenikin jopa vähän yllättäen etuajassa (kehässä oli tuomariharjoittelijakin, minkä olisi voinut luulla hidastavan etenemistä). Saavuin paikalle ja huomasin ilmoittautuessani, että kehässä menee jo alo-luokan toiseksi viimeinen koirakko. Avo-luokka aloitettiinkin sitten jo parikymmentä minuuttia etuajassa. Osallistujia oli neljä, ja me olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä. 

Paikallaistuminen: 10. 

Seuraaminen: 9,5. Ainakin joku vasemmalle käännös oli aika tahmea, kun jouduin itse "kiertämään" koiraa. Peruutuksessa ei peruuttanut, mutta haki kuitenkin hyvin perusasentoon askeleiden jälkeen.

Liikkeestä seisominen: 8,5. Kääntyi ainakin jonkun verran, kun kävelin koiran taakse.

Luoksetulo: 8. Kaksoiskäsky maahan alussa. Ei mikään nätti sivulletulo.

Liikkeestä istuminen: 0. Jäi seisomaan (näin jo silmäkulmastakin, että se ei istunut). Nyt kääntyi vielä pahemmin perään, kun kävelin koiran taakse.

Ruutu: 10. Jee! Vähän kyllä härppi käteen lopun pa-nousussa...

Nouto: 10. Teki vähän hassusti sivulletulon, kun alkoi peruuttaa jo ihmeen ajoissa. Yllättävän ketterästi. Nätti luovutus!

Kaukot: 6. Säälipisteitä... Tuli monta käskyä ja liikkumista vaihdoissa..

Estehyppy: 10

Merkin kierto: 8. Karma hukkasi tehtävän idean (alkoi haahuilla ja nuuskia) kierrettyään tötsän, mutta tuli kutsusta nopeasti ja iloisesti sivulle.

Kokonaisvaikutus: 9.

Yhteensä 268 pistettä ja AVO1-tulos, sijoituksena luokan toinen (ensimmäiseksi sijoittuneella oli vain yksi piste enemmän kuin meillä), tuomarina Ilkka Sten.

Kuva (c) Kati Selkämaa, törkeästi kopsasin tämän facebookista TamSKin ryhmästä :)

Pääasiassa suoritus kulki ihan mukavasti. Muutamia perusasentoja jouduttiin vähän hieromaan alussa, mutta en ottanut itse niistä mitään paniikkia vaan siirryin rauhassa pari askelta poispäin, otin Karman haltuun ja sitten siirryttiin yhdessä nätisti aloituspaikkaan. Kehäänmeno varsinkin paikallaoloon oli haastava (pidin koiran siinä hihnassa varmuuden vuoksi, koska en halunnut alkaa itse stressata ja paineistaa koiraa turhasta), kun Karmaa kiinnosti kovasti bongata kaikki jutut mitä kehässä oli... tötsät, teipit matossa jne... Liikkeiden väleissä palkkasin nyt maltillisemmin mitä aiemmin, Karma vastasi kehuihin hyvin, mutta pysyi kuitenkin aisoissa, ja pystyttiin siirtymään melko sujuvasti seuraavaan liikkeeseen. Tuomari ei suorituksia kommentoinut (enkä sitä olisi kaivannutkaan), enkä ehtinyt itse edes katsoa pisteitä kehässä. Enkä muutenkaan pahemmin niitä ajatellut, oli ihan hyvä fiilis vaan mennä ja tehdä liikkeitä. Joidenkin liikkeiden jäkeen oli vähän pidempi tauko, kun tuomari ja harjoittelija keskustelivat jostakin, mutta pääasiassa saatiin aika hyvin siirtyä suoraan liikkeestä toiseen. 

En tiedä, olisiko se sitten "voi voi" vaan tämän jälkeen... Siihen on kyllä aika pitkä treenilista juttuja, mutta toisaalta ei mitään mahdotonta, jos vaan ottaa itseään niskata kiinni.

Viralliset terveystulokset ja rally-startti

Karman viralliset luustokuvaustulokset tulivat Kennelliitosta. Lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Hyvä homma :)

Tänään korkattiin Valan kanssa kummankin osalta rally-tokokisaura TamSKin tuplakisoissa. Ekan radan tuomaroi Tytti Lintenhofer ja rata vaikutti oikein mukavan helponlaiselta. Alku lähti vähän tahmeasti ja V oli hieman paineistuneen oloinen, mutta loppua kohti saatiin parannettua suoritusta ja maaliin tultiin hyvällä fiiliksellä. Alkupuolella Vala alkoi myös vähän yskiä, ilmeisesti joku ennen rataa sille antamani frolicin pala oli sitten kurkussa... onneksi ei tullut isompaa äksidenttiä tästä. Tähän liittyen kuitenkin tuli -1 p. virhe (vino) ja sen lisäksi saatiin radalta myös toinen -1 p. (kontr.) spiraalista. Tuloksena siis 98 p. Sijoitus ehkä viides (osallistujia parikymmentä?).

Toisen radan tuomaroi Iiris Harju. Tämä rata oli minun mielestäni selvästi haastavamman oloinen, ja rata oli myös edellistä pidempi. Tältä radalta meillä tuli kuitenkin parempi tulos, kun virheitä tuli vain yksi -1 p. (kontr.), joka tuli kyltillä 360 vasempaan. Tuloksena siis 99 p. ja sijoituksena 3. (tälläkin radalla oli se parisenkymmnetä kisaajaa). 

Ulkona oli järkyttävä paukkupakkanen, mutta sisällä TamSKin uudessa hallissa oli ihan hyvä olla :) Vaatetta oli toki minulla paljon päällä, mutta ei tarvinnut nyt palella (luksusta, kun vertaa vanhaan Talliin, jossa minun tuli aina kylmä...).

Tilinpäätös

Jännä vuosi, oli paljon muutoksia ja kaikkea uutta.

Vala:

• Isoimpana juttuna vuodesta jää mieleen Valan FI TVA -arvo. Yksi suuren suuri tavoite on saavutettu, haavesta ja unelmasta tuli oikeasti totta!
• Lisäksi Vala starttasi kerran nome-b -kokeessa. Tulosta ei tullut, mutta kokemusta ja rohkeutta sitäkin enemmän. 
• Toistaiseksi, pitkällisen harkinnan jälkeen, Vala on tauolla tokosta. Motivaatio ja tekemisen into ei ole ollut ihan sitä mitä toivoisin sen olevan, joten pidetään nyt taukoa ja mietitään asioita. Satunnaisesti voidaan jotakin treenailla, mutta tavoitteita tokoon ei ole ensi vuodelle
•  Aloitin rally-tokon Valan kanssa viime syksyn aikana. Ihan viihdyttävä laji ja ainakin alemmat luokat tuntuvat tokoilijalle suht helpoilta (kunhan ohjaaja muistaa kaikki sääntökiemurat). Harrastellaan ja kisaillaan, mutta tavoitteena olisi ylläpitää hyvää fiilistä ja nauttia vaan tekemisestä.
• Muuten sitten touhutaan taas sen mukaan, miten aikaa mahdollisesti on. Nomea, mejää, metsästystä...

Karma:

• Pienestä Karppakoirasta on kehittynyt vuoden 2015 aika pätevä harrastuskoira
• Tuloksellisesti isoin juttu oli NOU1-tulos heinäkuussa. Koe sujui juuri niin kuin pitikin. Periaatteessa minun roolini oli vain viedä koira suorituspaikoille ja päästää irti ja se hoiteli sitten homman kotiin :)
• Tokossa aloitettiin kisaaminen uusilla säännöillä. Minullekin on mukavaa ja opettavaista, kun pääsi/pääsee kokeilemaan heti uusia sääntöjä ihan käytännössä kaikissa luokissa. Karman tuloksina olivat ALO1 ja AVO3. Molempiin suorituksiin olin todella tyytyväinen.
• Karppa kävi kerran myös näyttelyssä saaden EH
• Silmät on Karmalta tutkittu terveiksi, samoin lonkat ja kyynärät (vaikka näiden virallisia tuloksia odotellaankin yhä)
• Karma pääsi treenipaikalle TamSKin tokovalmennusryhmään (10/2015-9/2016) sekä P-H kennelpiirin nuorten koirien rinkiin (1/2016-12/2017). 
• Ensi vuodelle toivon itselleni ryhtiä nomen treenaamiseen ja rohkeutta ilmoittaa koira kokeisiin
• Tokossa kisataan avoimessa ja toivottavasti myös ainakin voittajassa
• Jossakin näyttelyssä voisi käydä, edes hakemassa arvostelun koirasta näin aikuisemmalla iällä. Ja pääseehän se nyt sentään käyttöluokkaan.
• Lisäksi sitten kaikkea muuta, mitä vaan ehditään, kuten mejää ja metsästystä..